29.11.2019

Vapaudesta



Pääsky, kesän kummi, lentelee ylläni.
Kysyn taivaanlinnulta vapaudesta.
Helppoa, levitä siipesi ja unohda raskaus!
Entä pesiminen ja ruokkimiset?
Mutta lintu häviää pilvien väliin.

Kysyn asiaa hymyilevältä mieheltä.
Tässä, hän kaivaa pullon povestaan.
Joogi roikkuu räystäältä ylösalaisin
sanoo pää punaisena: luovu kärsimyksestä!
Guru nostaa sormeaan: irtaudu mielestä!

Ja me olemme vapautuneet ajasta ja paikasta
sukeltaneet maagisen ruudun vangeiksi.

Jos pyrin täydelliseen vapauteen
enkö silloin ole vapauteni vanki?
Jos haluan olla täysin sitoutumaton
enkö sitoudu sitoutumattomuuteen?

Tulen tumman lammen rannalle.
Vesi voi olla vettä, höyryä ja jäätä
vapaus olomuodosta, ikuinen kiertokulku.
Vaihtaisinko vapauteni elämän tahtoon?
Olisin kuin vesi, ruokkisin elämää.

Pääskynen rupattelee yksikseen langalla.
Seisahdun sen alle. Kuuntelen.
Elän. Nautin. Nyt olen vapaa.
Elän. Nautin. Nyt olen vapaa.
Elän. Nautin. Nyt. Nyt. Nyt.
Tuossa makea paarma. Naps. Nam.


22.11.2019

Marraskuun matala valo



Marraskuun valo on matala
heiluvat, kiiltävät heijastimet.
Naakkaparvi kerääntyy lähiön ylle
kaartelee, ääntelee, laskeutuu
syvällä metsässä loistavat sammalet.

Luonto antautuu, jäinen tuuli vinkuu
kuin vanhus sairaalan sängyssä
suu aukeaa, silmät tuijottavat
seinälle piirtyy kuoleman kuvasto
ja lopputekstit - hän on valmis.

Hetkeksi tavoitan tyhjät kasvot
ne ovat nyt tässä, ihan likellä
voin kuulla oman sointini kaiun
tuntea ohuen kevyen harson
jota leijuva hiljaisuus heiluttaa.

Voin hetken olla elävä ja kuollut
tavoittaa elämän koko kaaren
nähdä kuoleman rotkon yli kevääseen
joka pyhänä lupauksena elää
tässä marraskuun matalassa valossa.

Ja sitten tulet sinä kasvojeni eteen
pukeutuneena villapaitaan ja läsnäoloon
kysyt, otatko teetä, jos keitän
kyllä otan, hunajalla ja kynttilällä
lepattavassa valossa puhumme illan yöksi.




16.11.2019

Jatulit



Nuotio polttaa aukon pimeän seinään
yön jatulit istuvat yhdessä piirissä
vain minä yksin kivenä kalliolla
kuuntelen kurkia reikäiseltä taivaalta.

Sinä olet maa ja minä ilmaa
ja sateella me kohdataan.

Olen minäkin muuttolintu
olen minäkin matkalla jonnekin
olen pohjoisessa ja etelässä
ja kaikkialla samaan aikaan
osa nuotiolla, osa kalliolla
lentäjänä yöstä aamuun
laulajana valosta pimeyteen.

Sinä olet maa ja minä ilmaa
ja sateella me kohdataan.

Heilutan kättä mustalle merelle
soitan kurkien kaikuja kallioissa
yö tihenee ja liekit lyövät korkealle.
Nuotio valaisee istujain kasvot
mutta äänet kumpuavat kivistä
joita henget pyörittivät kasoiksi.