Pääsky,
kesän kummi, lentelee ylläni.
Kysyn
taivaanlinnulta vapaudesta.
Helppoa,
levitä siipesi ja unohda raskaus!
Entä
pesiminen ja ruokkimiset?
Mutta
lintu häviää pilvien väliin.
Kysyn
asiaa hymyilevältä mieheltä.
Tässä,
hän kaivaa pullon povestaan.
Joogi
roikkuu räystäältä ylösalaisin
sanoo pää
punaisena: luovu kärsimyksestä!
Guru nostaa
sormeaan: irtaudu mielestä!
Ja me
olemme vapautuneet ajasta ja paikasta
sukeltaneet
maagisen ruudun vangeiksi.
Jos
pyrin täydelliseen vapauteen
enkö
silloin ole vapauteni vanki?
Jos
haluan olla täysin sitoutumaton
enkö
sitoudu sitoutumattomuuteen?
Tulen
tumman lammen rannalle.
Vesi
voi olla vettä, höyryä ja jäätä
vapaus
olomuodosta, ikuinen kiertokulku.
Vaihtaisinko
vapauteni elämän tahtoon?
Olisin
kuin vesi, ruokkisin elämää.
Pääskynen
rupattelee yksikseen langalla.
Seisahdun
sen alle. Kuuntelen.
Elän.
Nautin. Nyt olen vapaa.
Elän.
Nautin. Nyt olen vapaa.
Elän.
Nautin. Nyt. Nyt. Nyt.
Tuossa
makea paarma. Naps. Nam.