Merinäkymä
Helsingin Kaivopuiston rannasta on talvinen. Aurinko on aloittanut mittelönsä
lumen kanssa. Merkkejä talven ylivallan musertumisesta on jo näkyvillä. Jää
valittaa. Railoja syntyy. Lokit huutavat. Puhtaan valkea lintu täysin sinistä
taivasta vasten saa sydämen läikähtämään.
Kävelemme
Liuskesaareen. Lisää kevään merkkejä ilmestyy. Laiva on ajanut pitkän railon
jäähän. Ja siellä sulan veden äärellä lentelee lintuja. Olen jättänyt kiikarit
kotiin. Paikalla on mies kaukoputken kanssa. Hän kertoo katselleensa telkkiä,
isokoskeloita, tukkasotkia ja kyhmyjoutsenia. Tuntuu hyvältä kuulla, että nämä
kevään ensimmäiset karaistuneet vesilinnut ovat saavuttaneet jäiset rantamme. Uivelo
on myös ollut paikalla, mutta nyt sitä ei näy.
Kävelemme
Uunisaareen. Nyt ei ole luistelijoita jäällä kuten viikko sitten. Auringon
paljastamalle kalliolle on putkahtanut pop-up-kahvila: päivänvarjo, pöytä,
muutama tuoli auringossa ja kuuma grilli. Tarjolla on kuumia juomia, leivonnaisia
ja höyryäviä makkaroita. Kevään merkki tämäkin. Jäältä meitä lähestyy mies
hiihtäen. Lähempää näen, että miehellä on leveät puusukset ja jalassa vanhan
malliset monot.
Uintikausi jatkuu.
Avantoon pulahtelee karaistuneita miehiä ja naisia. Pari naista jää avantoon
juttelemaan ja nautiskelemaan kylmästä kyydistä. Katselemme hetken jäisen veden
ystäviä. Pureva viima ei saa otetta näistä kylmän kylvyn mestareista. Meitä
alkaa puistattaa ja sukellamme kahvilan lämpöön.
Kassalla kuulen
hiihtäjämiehen ja keski-ikäisen naisen juttelevan vanhoista suksimerkeistä.
Korviini kantautuvat suksimerkit Järvinen ja Karhu. Pitkästä aikaa kuulen
sanonnan ”Lampisen limalaudat”. Se saa hymyn huulilleni. Niiden
erikoisominaisuutena oli kuulemma se, että eteenpäin pääsi vain suksia
nostamalla, mutta takaperin ne kyllä liukuivat.
Ikkunapöydän äärellä
juomme kuumaa teetä. Aurinko kuumottaa lasin läpi mukavasti. Höpisemme niitä
näitä ja tarkkailemme ihmisiä ympärillämme. Kahvilan vieritse virtaa hurjapäitä
avantoon ja takaisin saunaan. Jotkut menevät hyiseen reikään monta kertaa. Aika
monen kahvilassa istujankin hiukset ovat märät. Tänne ne avantoihmiset sitten
tulevat pulahdusten ja saunomisten jälkeen. Eipä hassumpi tapa viettää
lauantaipäivää.
Meidän viikonlopun
etelänmatka on tehty. Hyvästelemme huvilan meren rannalla ja hyisen
uimarannan. Hyvillä mielin palaamme
autollemme, joka kuljettaa meidät tältä lomamatkalta kotiin. Jäämme
odottelemaan sopivaa ajankohtaa, jolloin voimme jälleen lähteä äkkilähdöllä
aurinkokylpyjä ottamaan. Ehkä silloin meri on jo avoin, muutenkin kuin avannon,
railojen ja pilkkireikien kohdalta.