Kaarelanjoella - 29.4.2016

Eilisen sateen jälkeen aamu valkenee kirkkaana. Työviikko painaa, joten pääsen ulko-ovesta pihalle vasta kahdeksan jälkeen. Haistelen kevätilmaa ja kuuntelen aamun laulajia. Kuusitiainen jankuttaa pontevaa säettään yrittäen saada ääntään kuuluville mustarastaan, laulurastaan, punarinnan ja peipon laulumaton yli. Ilokseni kuulen myös keväälle uusia ääniä: pajulinnun vienon säkeen ja tynnyrilinnun tilt-talt-tilt-talttailun. Laulu on niin tunnusomainen, että tynnyrilintu onkin sittemmin nimetty tiltaltiksi.

Kävelen viljelypalstoille. Kevään ensimmäinen pensastasku istuskelee näkyvästi esillä. Fasaani huutaa kurkku suorana. Palstoilta löntystelee kaksi rusakkoa metsää kohti.

Viisi vesilintulajia samassa kuvassa.

Saavun Kaarelanjoen tekolammen rantaan. Täällä ovat lähes kaikki tyyppivesiäiset paikalla: sinisorsat, haapanat, tukkasotkat ja nokikanat. Lammelta löytyy myös isokoskelokoiras ja piilotteleva liejukana. Vähän kauempaa löytyy naarastelkkä ja toinen liejukana. Vain tavit uupuvat. Juttelen hetken kahden lintuharrastajan kanssa. Heillä on sattumoisin molemmilla sama kamera kuin minulla. Näillä onnekkailla tosin on monta kertaa pidemmät putket kuin minulla. No, yritän pärjätä tällä nysällä.

Rautatiesillan kohdalla pikkupoika heittelee sorsille leipää. Yksi nokikana liittyy leiväntavoittelijoiden joukkoon, mutta huonolla menestyksellä. Tottuneet pullanhaukkaajat, sinisorsat, naurulokit ja naakat vievät makupalat. Fasaani töräyttelee täälläkin.

Naurulokki kävelee vetten päällä.

Jatkan joen vartta itään päin. Välillä joudun vähentämään vaatetusta. Toppatakki on tänään aivan liikaa. Riisun vaatekerroksia takin alta. Pitkiä kalsareita en sentään ota pois. Joen ranta on järkyttävän ruma kaupungin pajunraivausten jäljiltä. Perkele, en ymmärrä mitä järkeä on raivata joen ranta kaljuksi! Eipä tässä kohtaa kuulu enää satakieli eikä luhtakerttunen, viitakerttusesta puhumattakaan. Keltainen leskenlehtimatto hieman lohduttaa. Vastaani tulee nuori kaveri pitkällä putkella varustettuna, jo viides tötterömies tänään. Hän kyselee kanahaukan perään, mutta itse en ole näillä seuduilla haukkaa nähnyt enää moneen viikkoon.

Saavun omenatarhan ruokinnalle. Kurkistan varovasti puiden lomasta ja kiikaroin ruokapöniköitä. Varovaisuuteni palkitaan kahdella nokkavarpusella. Korea tiklikin käy ruokinnalla. Muita siementen syöjiä ovat tali- ja sinitiaiset sekä peipot ja sepelkyyhkyt. Siinä kiikaroidessani ruokinnalle istahtaa tötterömies numero kuusi. Menen juttelemaan. Nokkavarpuset tulevat lähelle, mutta lennähtävät pian matkoihinsa. Miehen mukaan ne eivät ole kovin arkoja, koska tulevat syömään ja kuvattaviksi, jos istuu paikallaan. Mies on kuvannut ruokinnalta myös kärppää. Totean, että myös sepelkyyhkyt ovat kesyjä, suorastaan pyörivät jaloissa. Ja keväisen tunnelman kruunaa päivän kolmannen fasaanin kiekaisu. Ruokinnan puissa pajulintu laulaa hieman kauniimmin.

Jatkan matkaani Kartanometsään. Metsän pohjoispäästä kurkistan alas junaradalle. Ajoitukseni on oikea. Sekä pohjoiseen että etelään porhaltaa juuri juna. Kävelen syvemmälle metsään. Hippiäispari pyörii nuoressa kuusessa. Metsä alueen luoteiskolkassa on yllättävän rehevää ja kosteaa. Löydän metsien miesten puuhun ripustetun asunnon, josta tosin on lattia romahtanut. Asetun pienen lammen rantaan evästämään. Tämä metsä on laulurastaiden, mustarastaiden, peippojen ja punarintojen valtakuntaa. Kuusitiainen laulaa myös omaa yksitotista säettään. Päivän kolmas pajulintu lurittelee muutaman säkeen. Löydän käpytikan pajaltaan käpyä nakuttamasta. Närhi vilahtaa puiden välissä salaperäisen äänettömästi. 

Pois tullessa yhytän kartanon puistosta vielä punatulkun. Kaikki eivät siis ole vielä häipyneet synkkiin metsiin pesimään. Hevostallin haavoissa istuu kolme kottaraista komeissa kevätpilkullisissa puvuissaan.

Havaitut lintulajit: mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, laulurastas, peippo, punarinta, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo, sepelkyyhky, pajulintu, naakka, kuusitiainen, varpunen, kalalokki, tiltaltti, harakka, kesykyyhky, varis, närhi, pensastasku, västäräkki, fasaani, naurulokki, tikli, haapana, tukkasotka, nokikana, isokoskelo, sinisorsa, pikkuvarpunen, telkkä, liejukana, käpytikka, nokkavarpunen, hippiäinen, punatulkku ja kottarainen. Yhteensä 38 lajia.

Purjelentäjälle

Aamulla huoneesi pysyi pimeänä.

Ai niin, muutit eilen yläkertaan.

Emme tienneetkään kuinka ylös

kun äkkiä kevät nyrjähti talveksi.

Tuli viesti, sanat ruudulla huojuivat

viilsivät kuin veitsi, löivät tyhjää

ja lopulta upposivat syvälle sydämiin.

Ne sanat särkivät monta unelmaa.

Lopettakaa työt, lähettäkää vieraat pois

kokoonnutaan yhteen, pysähdytään

puhutaan, vaietaan, itketään…

Antakaa kaikkien kellojen soida

täällä on tänään kuollut nuori mies!

Hiljaa yössä suru liikkuu vetten päällä

tulee aaltoina, kaipuu kaikuu kallioista.

Jätit ison tilan, taloon tyhjän huoneen

- mutta olit sytyttänyt majakkaan valon -

Tuo valo piirsi jäljen sydämiemme pintaan.

Sinä tunsit tuulet ja löysit nosteet

näytit kuinka voimme yhdessä liitää

ja kuinka suuret teot syntyvät sarjasta pieniä.

Kädet paljon tehneet ovat saaneet levon.

Suru ja kauneus ottavat toisiaan kädestä kiinni

ollaan hiljaa, niin moni asia jäi kesken

lausutaan kiitos, saimme sinulta kovin paljon.

Unohtuvat sanat, purskahtelevat säkeet

Vietämme synttäreitäni kaksi kuukautta h-hetken jälkeen. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, olemmehan vuosittain viettäneet pikkujoulujakin reilusti joulun jälkeen. Aloitamme lounaalla ja jälkiruoaksi nautimme hengenravintoa Ateneumissa Japanomanian ja Rodinin seurassa. Hotellissamme on säpinää: nuoret kadetit ja heidän juhlavasti pukeutuneet daaminsa valmistautuvat illan juhliin ja yöpyvät täällä seuranamme. Huoneessamme nautimme talon maukkaista antimista: kuohuviinistä, hedelmistä ja makeisista.

Illalla palaamme Ateneumiin. Klubi-illassa kuuntelemme nuoren miehen musisointia. Mies, kitara ja omat biisit. Jossain vaiheessa esitys pysähtyy ja artisti kertoo unohtaneensa biisin sanat. Ajattelen ensin, että tämä on tehokeino. Ajatus muuttuu, kun tilanne toistuu monta kertaa. Artisti kertoo, että näin ei ole käynyt vielä kertaakaan. Hän tunnustaa nukkuneensa parina viime yönä vain muutaman tunnin pienten lastensa vuoksi.

Muutaman unohtelun jälkeen artisti sanoo, että nyt hän esittää tunnetuimman biisinsä ja jos hän siinä mokaa, hänet voi raahata lavalta pois. Ja voi ei, sama tapahtuu tämänkin biisin kohdalla! Mutta ei hätää! Tämä sympaattinen kaveri on saanut yleisön puolelleen jo ensimmäisestä unohduksesta lähtien. Yleisö ei ole moksiskaan, tukee ja kannustaa ja jopa huutelee esiintyjälle unohtuneita sanoja. Tämän upean yleisön ansiosta loppukeikka sujuu ilman unohteluja.

En voi olla ihailematta tapaa, jolla kaveri käänsi hankalan tilanteen edukseen. Moni kauhistuisi samassa tilanteessa ja häpeäisi mokaansa. Tämä kaveri myönsi heti taphtuneen ja osasi jopa nauraa itselleen, vaikka näki että tilanne myös harmitti häntä. Episodi lähensi artistia ja yleisöä. Kaveri sai sympatiaa ja tukea enkä usko, että hänelle jäi mitään kammottavaa muistoa tilanteesta.

Artisti omistaa yhden biisin kaikille niille, jotka ovat lähiaikoina menettäneet jonkun läheisensä. Ja koska olen juuri äkillisesti menettänyt läheisen työtoverini, tämä biisi nostaa melkoisen liikutuksen sisälläni.

Keikasta alkanut prosessi jatkuu yöllä. Sisältäni alkaa tulvia säkeitä, jotka liittyvät työtoverini kuolemaan. Ensin ajattelen, että voi ei, ei nyt. Ei nyt, kun olemme vaimoni kanssa viettämässä synttäreitäni. Muutenkin ajattelen, että vieläkö tämä suruprosessi jatkuu. Enkö ole jo tarpeeksi käsitellyt asiaa ja surrut. En nyt millään jaksaisi, onhan sitä paitsi yö ja nyt pitäisi nukkua. Mutta ilmeisestikin yllättävä poismeno on kohdallani vielä kesken. Totean, että säkeitä vain nousee sisältäni. En asetu esteeksi, vaan annan niiden nousta. Kun säkeet ovat paisuneet jo pitkähköksi runoksi, minun on pakko mennä hotellin vessaan rustaamaan riimini paperille, jotta en niitä yön aikana unohtaisi.

Olen juuri päässyt takaisin sänkyyni, kun aamuviiden palohälytys ajaa meidät ulos pakkaseen. Kadettien daameilla on vielä juhlapuvut päällään, joten he eivät liene vielä edes nukahtaneet. No, kymmenen minuutin päästä pääsemme hotellin aulaan odottelemaan tilanteen selviämistä. Vajaan tunnin päästä olemme jo takaisin nukkumassa. Välillä nukun, välillä pyörittelen päässäni esiin purskahtavia säkeitä.

Aamiaisella seuraamme väsyneitä kadetteja ja jos mahdollista vielä väsyneempiä nuoria naisia. Lähdemme ulos kävelylle. Kävelyreittimme vie meidät kavereidemme asunnon ohi. Kun olemme kohdalla, soitan pariskunnan miehelle. Hän vastaa, tulee ikkunaan ja vilkuttelemme toisillemme. Hän kutsuu meidät päiväteelle, ja rupattelemme nelistään niitä näitä.

Teeltä kävelemme kahvilaan. Meillä on jo hieman nälkä. Tilaamme hirviburgerit. Neljänkymmenen minuutin päästä meillä on jo aika kova nälkä. Kun mitään ei tapahdu ruokiemme suhteen, niin menemme kysymään annostemme perään. Tarjoilija on aivan kauhuissaan. Hän on unohtanut toimittaa tilauksemme eteenpäin keittiöön. Jaahas, eilen unohdettiin sanoja ja tänään ruokia. No, vielä menee parikymmentä minuuttia ennen kuin ruoat saapuvat. Nyt meillä on jo hurja nälkä. Tarjoilija tulee kysymään, sopiiko meille, että talo tarjoaa ruokajuomat. Sopiihan se meille. Sekin sopii, että tarjoilija antaa vielä mojovan hyvityksen laskusta.

Hieno synttärikeikka: kuohuviiniä, kadetteja ja nuoria daameja, unohtuneita sanoja, syvyyksistä nousevia säkeitä, palohälytys, ex-tempore-kaveri-vierailu, unohtuneita ruokia, reilu meininki. Ja kaiken tämän sain jakaa rakastettuni kanssa. 

Ei hassumpaa!