10.5.2018

Vähän kirjoitusta, paljon elämää

Vähän kirjoitusta, paljon elämää. Elämä on täysi, runsas ja rujo, pienten osien kokonaisuus. Paljon töitä, vanuvia projekteja, esimiehen tuurausta, mutta myös paljon kohtaamisia ja hersyvää naurua. Yöheräämisiä, aamu-unisuutta, iltapäivävieterin loppumista ja silkkaa olemista. Paljon aikaa perheen parissa, lukemista, hiljentymistä ja ihmettelyä. Kiitollisuutta elämänkumppanista ja omasta lapsesta, ihmisistä, eläimistä, luonnosta, elämästä. 



Sieltä se kevät taas puhkesi, vaikka pitkään merikin piti jääpanssarinsa. Ja nyt räjähtävät kukat, keväinen saaristo kutsuu ja linnut, linnut, kaikkialla kuuluu laulu, lyövät siivet ja ylle vyöryy kesän runsaus ja viiltävä kauneus, joka leikkaa halki sielun sen tummia pohjia myöten. Ja valo, ihana valo, joka kutsuu leikkimään, ulos elämän niityille. Otetaan eväät mukaan, pidetään picnic, nauretaan toisemme iloisiksi ja kohdataan kaikki, mitä elämä eteen heittää. Tunne sade, tunne lämpö, suru, hekuma, viha, ihastus, väsymys, innostus, sillä kuolleena et voi tuntea edes häpeää taikka tuskaa.