Vähän kirjoitusta, paljon
elämää. Elämä on täysi, runsas ja rujo, pienten osien kokonaisuus. Paljon töitä, vanuvia
projekteja, esimiehen tuurausta, mutta myös paljon kohtaamisia ja hersyvää
naurua. Yöheräämisiä, aamu-unisuutta, iltapäivävieterin loppumista ja silkkaa
olemista. Paljon aikaa perheen parissa, lukemista, hiljentymistä ja ihmettelyä.
Kiitollisuutta elämänkumppanista ja omasta lapsesta, ihmisistä, eläimistä,
luonnosta, elämästä.
Sieltä se kevät taas puhkesi,
vaikka pitkään merikin piti jääpanssarinsa. Ja nyt räjähtävät kukat, keväinen
saaristo kutsuu ja linnut, linnut, kaikkialla kuuluu laulu, lyövät siivet ja
ylle vyöryy kesän runsaus ja viiltävä kauneus, joka leikkaa halki sielun sen
tummia pohjia myöten. Ja valo, ihana valo, joka kutsuu leikkimään, ulos elämän
niityille. Otetaan eväät mukaan, pidetään picnic, nauretaan toisemme iloisiksi
ja kohdataan kaikki, mitä elämä eteen heittää. Tunne sade, tunne lämpö, suru,
hekuma, viha, ihastus, väsymys, innostus, sillä kuolleena et voi tuntea edes häpeää
taikka tuskaa.