Lumen narskuessa taivas on hiljaa
korpin siipi siunaa lakeuden allaan
Lumi taivuttaa oksat maahan
ja purossa kolisevat jäiset kahleet
Hiutaleita, hiutaleita, antaa tulla
käännän kasvoni taivaan puoleen
Hengitän talven sinistä ilmaa
kosteita hiutaleita keuhkojen kellariin
Kuinka meitä siunataan valkeudella
ja maisema pestään vitipulverilla
Uusi on mahdollista rakentaa tähän
hangen päälle, näiden kiteiden varaan
Lumen kuningatar viekoittelee minut
peuhaamme hangessa elämää sylissä
Hengitys höyryää kun vaihdamme verta
huulet koskettavat ja syöksemme tulta
Lumisade loppuu ja vaimentaa sumusireenit
laivat merellä löytävät taas satamiin
Huojun hangessa kuin tönkkö tammi tuulessa
silmäteräni ovat huurteesta laajenneet
Rinnassani rummuttaa raaka sydän
eläimen kiihko ei suostu kuolemaan
Lumikuningatar, palaa takaisin
keväthangella tahdon katsoa silmiesi
kiiltoon