29.11.2015

Elämän tarkoitus

Birgitta antoi minulle hienon haasteen. Kiitos siitä! Tässä haastevastaukseni lyhyesti:


Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen juuri nyt puolisostani (istuu vieressäni), pojastani (näppäilee kitaraa omassa huoneessaan), Phillip Phillipsin musiikista (soi taustalla), tietokoneesta jolla kirjoitan näitä rivejä, merimiespihveistä jotka kypsyvät uunissa. Ja kivuttomasta kehostani ja rauhasta sisälläni nyt.

Minkä asian tai valinnan haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Olisin voinut olla rohkeampi ja kuunnella enemmän itseäni.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan itsensä, olla yhteydessä elämän hyvyyteen ja ammentaa tästä yhteydestä voima ja rohkeus, jotta voin seurata elävää ja palvella muita. Kulkea elämän mutkaista virtaa myötävirtaan rohkeasti läpi koskien ja suvantojen, läpi valoisten niittyjen ja varjoisten metsien aina sinne asti, minne elämän villi virta minut vie.


Tässä haasteen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

1      Thank the giver and link their Blog to your post.
2      Answer the 3 questions given to you.
3      Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4      Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

En jaa tätä eteenpäin kenellekään erityisesti, vaan kaikille jotka tuntevat vetoa haasteeseen.


22.11.2015

Meri ja pisara


minä olen
vesipisara
meren sylissä

minussa on
meren voima
syvyys ja rauha

kun keinun tässä
on kovin vaikeaa
olla erillinen

on kovin pientä
olla ainutlaatuinen
- minä olen meri


ja joka päivä
valitsen
haurauden

olen levoton
ja haluan julistaa
- minä olen pisara

15.11.2015

Tänä vuonna aion ihastua marraskuuhun 1/2

Marrasmöttönen odottelee talven tuloa:


Kaikkien aikojen lämpimimmän marraskuisen päivän jälkilämpö sytytti tulet taivaalle:


Illan tullen tuija sytytti lyhdyn loistamaan:


Päivien pimetessä tarvitsemme valon sotureita. Ja elämän ulkoistuessa sisäisiä sotureita. Tähän vuodenaikaan kuuluu vetäytyminen ulkoisesta, niin kuin luonto parhaillaan tekee. Ota kutsu vastaan ja herätä sisälläsi uinuva soturi. Sisäinen soturi Katja Liuksiala järjesti kirjansa ”Sisulla ja sydämellä – sisäisen soturin matka” julkistamistilaisuuden Lapinlahden hienossa atmosfäärissä, kiitos Katja! 


Siellä nurkkahuoneessa ruotsalaisuuden päivänä kohtasin Suomen kansalliskirjailijan Aleksis Kiven. Hän tapitti minua huoneessa, jossa häntä aikoinaan hoidettiin. Sisäinen soturi hänkin.


Isänpäivä – mikä ihana tekosyy, herkuttelulle. Aamukävelyllä sade kasteli. Kotiin tullessa oli jo lämpöisempää kun alkoi soida Chris Rean Road to Hell - teinihuumoria! Isänpäiväkortissa oli präntättynä itse James Bondin onnittelut. Niinpä ajettiin kaupunkiin (hieman kuvaa rauhallisemmin) ja tuo soturi veikin minut illansuussa tiukkaan taisteluun Spectreä vastaan! Viihdyttävän vauhdikas raina.


Olemme majoittaneet neljä pakolaista ikkunalaudallemme. He tulivat kukkivina, sitten seurasi uusiin olosuhteisiin sopeutumisen jakso. Nyt näyttää siltä, että kotouttamisprosessi on onnistunut 75-prosenttisesti: kolme neljästä on kukassa.


Iltojen pimetessä on ilo kaivaa esiin suosikkivinyylit ja laittaa grammari soimaan. Tai cd-soitin. No okei, Spotifykin käy. Jos vielä malttaa lopettaa muun tekemisen, sammuttaa kirkkaat valot ja asettua suosikkituoliinsa keskittyen vain musiikkiin, on elämys valmis. Kuvassa Pariisin kirpparilta löydetty hieno soitin, joka on pyhitetty sinkkujen soittamiseen. Kuvassa myös uusin musavehje: C-kasettisoitin. 


Ja tässä kaksi kovin erilaista tulkintaa meneillään olevasta vuodenajasta:





8.11.2015

Sattumuksia: Kirjankantajat

Odottelen junaa asemalla. Olen menossa kirjanjulkistustilaisuuteen. Siksipä kainalossani törröttää kirja ”Sisulla ja sydämellä – sisäisen soturin matka”. Lähelläni seisoo kaksi nuorta naista. Toinen vilkuilee minua tuon tuostakin. Röyhistelen jo rintaani. Onko joku nuori nainen todellakin minusta kiinnostunut? Mietin hetken mikä minussa voisi olla niin vetävää.

Kun vilkuilu ei lopu, katselen naisia tarkemmin. Ja sitten huomaan jotain: heidänkin kainaloistaan pilkottaa kirja, molemmilla samanlainen. Tavaan kirjan otsikkoa: M-O-R-M-O-N-I-N-K-I-R-J-A.

Jaahas, se siitä nuorten naisten kiinnostuksesta. Olenkin vain hyvä uhri. Valmistaudun mahdolliseen tulevaan lähentelyyn: Jos tulette, niin vaiennan teidät alkuunsa heiluttamalla Sisäinen soturi –kirjaa kasvojenne edessä.


”Kukin tulee autuaaksi omalla tavallaan” hihittelen.

7.11.2015

Oivalluksia: Aamulla ennen töihin menoa

Valmistaudun aamulla töihin lähtöön. Pääni on ollut töissä jo jonkin aikaa, suunnittelen ja ajattelen jo täyttä päätä tulevaa päivää, taisinpa olla suihkussakin työkavereiden kanssa. Äkkiä mieleeni jysähtää kysymys: Mitä elämä on?


Kysymys kaataa minut tuoliin istumaan. Huomaan, että poikani istuu keittiössä, rouskuttaa muroja. Kännykästä kuuluu hiljaista musiikkia. Mark Knopler laulaa rauhallisesti. Ikkunasta kajastaa valoja vastapäisestä talosta. Rappukäytävästä kuuluu juoksevia askelia. Orkideat kukkivat ikkunalaudalla jo kolmatta kuukautta. Vaimo kävelee huoneen poikki, avaa liukuovikaapiston oven ja alkaa valita puseroa päälleen.

Monia asioita tapahtuu. Juuri näin ei ole tapahtunut vielä koskaan. Kaikki on uutta.

John Lennonin sanoin: ”Elämä on sitä, mitä sinulle tapahtuu sillä välin, kun suunnittelet jotain ihan muuta.”

Totta.