30.3.2014

Äidille, kaivaten


Siunaus

Ei hyvyys haihdu eikä kauneus katoa
vain muoto kuolee - rakkaus ei koskaan.

(Lämmöllä muistaen)


Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

(Karjalan kunnailla)

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

(virsi 30)


Muistot

Oi elämä mitä olet? Hauras varjo vain.
Joka päivä kuljen kuin unessa
eteenpäin tietäni tuijottain.
Mitä tuo huominen sitä tiedä en
aika vierii ja saan vastauksen.
Toivoinko jotain mitä saavuta en
tyhjäänkö luotin toiveisiin tarrautuen?
Petyinkö jälleen samaa kohtaloa kerraten?

Mutta päätin: luotan tulevaisuuteen!
En haaveisiin ruusun hohteisiin
vaan päiviin aivan arjenharmaisiin.
Niistäkin onnen löytää aina hetkittäin.
Kun ei odota liikoja ei tule pettymään.

(äidin runo)


Kaste johtaa elämään,
se ei päättyä voi.
Hänet nähdä saat,
johon uskot nyt.
Kaste johtaa elämään,
se ei päättyä voi.

Koittaa päivä viimeinen,
senkin Luojalta sait.
Kevätrinteeseen
nouset kasteiseen.
Koittaa päivä viimeinen,
senkin Luojalta sait.

(ranskalainen liturginen hautajaishymni,
ranskal. kansansävelmä, suom. A-M. Raittila)


Ilmoitus

Enkeli hiljaa vierellä kulki,
tarttui käteen, silmät sulki.
Syliinsä kietoi siivillään,
kuiskasi hiljaa – lähdetään.

Jälkikirjoitus


Järvi on täynnä lähteetöntä valoa.
Nyt voisi kulkea illan tuolle puolen
ja kadota kuin filmiltä
joka on unohdettu aurinkoon.

Kevyt ja helppo lähtö:
valosta ja aineesta tehdyt hauraat kuvat
himmenevät, ohenevat,
poistuvat takaisin valoon.


(Eeva-Liisa Manner: Contradiction)

10.3.2014

Osasto ykkösellä

Ilta pimenee osasto ykkösellä
avaan ikkunan takapihalle
tuuli yltyy ja myrsky nousee
äiti sängyllä huohottaa raskaasti


vielä äsken ”tällä rouvalla on
pitkät ripset ja ihanan siniset silmät”

aamulla sataa märkää räntää
harakka piilottaa ruokaa nurmeen
kostutan äidin halkeavat huulet
taivas lohkeaa ja aurinko tulee esiin


lähden ulos, katson aurinkoon
vien linnuille rasvaa ja siemeniä
yksi puhelu ja äiti on poissa
”tulette varmaankin vielä katsomaan”

sängyssä makaa kalpea enkeli
levollisena kukkia rinnuksilla
kärsimys on poissa ja tuuli vaimea

sisälläni elää helpotus suru ja tyhjyys