28.1.2019

Vuosi 2018 - TOP-5


Olen käynyt läpi vuotta 2018. Tässä vielä TOP-5-lista viime vuodelta.

1.     Matkat
Viime vuonna tein yhdistelmämatkat Prahaan ja Cesky Krumloviin sekä Bratislavaan ja Wieniin. Tästä on oma postaus.

2.     Mökit
Löhöilin kahteen eri otteeseen vuokramökeillä Jämijärvellä sekä kerran Saariselällä. Lisäksi laskeuduin retriitin rauhaan Labbnäsin ”mökillä”, joka kyllä oli enemmänkin huvila. Huvilasta puheen ollen käymme tuon tuostakin ”huvilalla” eli Cafe Ursulassa Kaivopuistossa. Tästä aiheesta olen kirjoittanut jo kaksi postausta.


3.     Ystävät
Ystävien kanssa mökkeiltiin, matkusteltiin, käytiin keikoilla ja linturetkillä, järjestettiin syöminkejä ja illanistujaisia, pelailtiin frisbeegolfia, sulkista ja padelia sekä käytiin monet hyvät keskustelut.

4.     Keikat
Tänä vuonna kävin kuuntelemassa seuraavat rämistelijät: Jethro Tull, Rainbow, Alanis Morissette, Roger Waters, Wigwam, Dire Straits Legacy, Linkopii ja Kynnet, The Holy sekä Tuomari Nurmio. Sekä tosi vanhaa että muutama melko uusi bändi.

5.     Kulttuurikeskiviikko
Vaimon kanssa päätettiin aktivoitua kulttuuririntamalla ja satsattiin keskiviikkoiltaan, jolloin nautiskelimme kylttyyristä. Museokorttien omistajina käytiin paljon museoissa ja taidenäyttelyissä ja toki myös elokuvissa.


Paljon muutakin TOP-5-listaan voisi laittaa. Puoliso on ihana, poika kotiutui armeijasta ja sai opiskelija-asunnon jne.

27.1.2019

Vuosi 2018 - Mökkeily 2


Käyn läpi mennyttä vuotta 2018. Nostan esiin hyviä asioita viime vuodelta. Jatkan aiheesta Mökkeily.

Hemmetti, onpas rohkea tintti. Se tuli kädelle. Tarvitsi vain ojentaa käsi ja avata kämmen. Ja humps, lintu oli siinä. Sen jalat vähän kutittivat iholla. Noin pieni lintu ei paina yhtään mitään, painoa ei kädellä tunne. Teen kädenojentamis- ja kämmenenavaamistempun monta kertaa ja noin kymmenen kertaa se onnistuu. Sitten lintu näyttää ymmärtävän, että tyhjä mikä tyhjä, ei kannata vaivautua.

Soitan puolisolleni, joka on mökillä. Et viitsisi lähteä kävelylle, täällä on huippukesyjä lapintiaisia, tulevat kädelle, kuukkeliparvikin tuossa pyörii, et viitsisi tuoda leipää samalla ja laita raudat kenkiin, täällä on jäiset tiet, odottelen sinua täällä. Metsä on hiljainen. Vieressä solisee puro vielä vapaana, ei ole antautunut lähestyvän talven jäätävyydelle. Ihailen kuukkelien hiljaista liitoa. Ne pitävät rapinaa oksistossa ja välillä kuuluu niiden naukaisuja. Muuten metsä on hiljainen. Kunnes alkaa kuulua narskuntaa ja puolisoni ilmestyy hymyillen näkyviin leipäpussi kädessään.

Nyt alkaa lintujen syöttäminen. Aidolla leivällä saamme houkuteltua sekä kuukkeleita että lapintiaisparven kädellemme murkinoimaan. Välillä tintit istuvat olkapäällä ja päälaella ja housunlahkeissa. Taitavat pitää meitä puina. Kävelemme samalla eteenpäin. Lopulta linnut jäävät taaksemme. Tulemme nuotiopaikalle, missä on aasialainen turistiryhmä ja taas lapintiaisia lähipuissa. Alamme ruokkia niitä. Ja ne tulevat. Aasialaiset ovat ihastuksissaan ja kerääntyvät ympärillemme. Annamme heillekin leipää ja satumainen ilo paistaa heidän kasvoiltaan, kun he saavat linnun kädelleen. Kännykkäkuvia otetaan, nauraa hihitetään. Kunnes opas lähtee kävelemään ja turistit seuraavat perässä. Metsä hiljenee jälleen. Vain meidän askelemme narskuvat polulla ja hiljainen puheemme hurisee kun jo pimentyvässä päivässä suuntaamme kohti mökkiämme.


Astumme sisään narisevasta ovesta. Huomaan heti, kuinka mukavasti takka palaa kahvilan nurkassa. Otamme kahvit ja kahvileipää ja asetumme lähelle lämmittävää takkaa. Muita asiakkaita ei kahvilassa ole, joten teemme jutunkalastusyrityksiä kahvilan pitäjän suuntaan. Ensin hän vastailee lyhyesti kysymyksiimme ja kommentteihimme ja puuhastelee jotain tiskin takana. Mutta kun keskustelunavauksemme eivät lopu, hän äkkiä istahtaakin alas meidän seuraksemme. Ja hän avaa tarina-arkkunsa. Ensin juttelemme yleisemmin Lapin asioista, matkailusta ja tällaisesta poikkeuksellisesta lumitilanteesta, kuin nyt on. Hän kertoo, että edellisen kerran näin huono alkutalven lumitilanne on ollut vain kerran 2000-luvulla. Ja silloin hän sai puhelun, että kun Rovaniemellä ei ollut lunta, niin suuri joukko turisteja siirrettiin tänne Saariselälle ja he olisivat tulossa kahvilaan ruokailemaan, jos passaa. No passasihan se, mutta kyliltä piti äkkiä värvätä ystäviä, sukulaisia ja kadunmiehiä avuksi leipomaan ja auttamaan ison porukan ruokkimisessa.

Puhe kääntyy kohti naisen elämäntarinaa. Hän kertoo, kuinka nuorena likkana oli toisen likan kanssa retkeilemässä ja he tapasivat miehen metsän keskellä. Tämä oli outo ja samalla kiehtova. Hän kaivoi kultaa. Hän näytti tytöille, miten kultaa oikeasti kaivetaan, näyttipä vielä kultahippuja, joita oli maasta löytänyt. Kultahiput jäivät naisen mieleen kummittelemaan. Vuosia myöhemmin hän tapasi toisen miehen, joka myöskin kaivoi kesäisin kultaa. Niinpä hän lähti miehen matkaan kultaa kaivamaan. He harrastivat kullankaivuuta monta vuotta. Se ei ollutkaan mitään kevyttä, romanttista elämää, vaan karua ja karskia touhua ja koetteli varsinkin naista kovasti miehisessä kultamaailmassa. He löysivät sen veran kultaa, että tulivat toimeen, mutta työn raskaus sai heidät lopulta lopettamaan ja etsimään helpompia elannonhankkimistapoja.


Kahvilan ovi narahtaa ja sisälle tulee emännälle tuttu pariskunta. Omasta elämästä kertominen hiipuu ja juttu siirtyy paikallisiin ajankohtaisiin asioihin. Me kiitämme ja kumarramme ja työnnämme nokkamme ulkoilmaan. Ulkona onkin jo hieman hämärää ja alamme kävellä kohti viiden kilometrin päässä odottavaa mökkiämme. Kyllä täällä Lapissa on näin marraskuussa leppoisaa. Eilen yhdessä kaupassa juttelimme myyjän kanssa yli tunnin verran, kun muita asiakkaita ei ollut ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Ja tänään kului toinen tunti kahvilassa jaaritellen. Mahtavaa kiireettömyyttä!



19.1.2019

Vuosi 2018 - Mökkeily


Käyn läpi mennyttä vuotta 2018. Nostan esiin hyviä asioita viime vuodelta. Tällä kertaa aiheena on Mökkeily.

Heinäkuu

Herään siihen, kun lintu pyrähtää viereisessä pensaassa. Ja nyt toinen lintu hyppii laavun katolla. Rannalla harakka alkaa nikotella. Järveltä alkaa kuulua outoa ääntä: kohinaa ja kolinaa. Nousen istumaan. Aha, Arto on lähtenyt aamusoudulle. Katson kun hän vetelee pitkiä vetoja ja vene rikkoo tyynen vedenpinnan, airot hieman kolisevat. Hyttyset ovat häipyneet, yöllä niitä inisi verkon takana. Muistan heränneeni yöllä, katsoneeni hetken yössä loistavaa kuunsiltaa ja vajonneeni melkein heti takaisin raskaaseen uneen. Kyllä oli hyvä idea siirtyä mökin hikisistä huoneista tänne ulkoilmaan nukkumaan.


Nyt minulla ei ole mihinkään hoppu. Arto on järvellä ja muu mökin porukka nukkuu vielä. Tai voi olla, että koirat ovat jo heränneet, mutta eivät pääse vielä ulkoilemaan. Nautin varhaisen aamun viileydestä. Päivät ovat olleet todella kuumia. Onneksi Jämijärven vesi on pysynyt uimakelpoisena helteistä huolimatta. En muista koskaan, että uimavesi järvessä olisi ollut näin lämmintä: reilusti yli 25 C. Uimaan meno on nyt helpompaa kuin koskaan, mutta vesi ei myöskään virkistä. On tämä erikoinen kesä. Ja on tämä erikoinen paikka. Eilen käveltiin Jämijärven harjuilla ja maisema oli kuin Lapista: aluskasvillisuutta ei juuri ollenkaan ja paljon poronjäkälää. Ja ne hienot lähteet: Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde. Vesi pulppuilee lampareen pohjan hiekkapohjan läpi ja purskahtelee pintaan kuin kuuma lähde konsanaan. Totta kai myös maistoin Uhrilähteen raikasta vettä. Nyt olen joko terve tai jopa pyhä. Suomen kesä paljastelee hienouksiaan sille, joka on tutkiva ja hieman utelias.


Elokuu

Kurotan kättäni kohti varpaita. Tunnen, kuinka jalkani takaosa venyy. Pidän venytyksen yllä puolisen minuuttia. Sitten kiepsahdan selälleni. Nostan polvet koukkuun ja pyörittelen polvipakettia mahani päällä, ensin vastapäivään ja sitten myötäpäivään. Jään siihen paikalleni lojumaan. Katson, kuinka puolisoni vieressäni ojentelee ja venyttelee raajojaan. Siirrän silmäni taivaalle. Aluksi ei näy kuin sinistä, kirkasta taivasta. Sitten sinisessä liikkuu jokin: liitävä lintu. Seuraan sitä katseellani. Se liitää myötätuulessa reipasta vauhtia liikuttamatta siipiään lainkaan. Sitten se iskee muutaman kerran jäntevästi siivillään ja jatkaa liitoaan. Päästessään yllemme, hiirihaukka jää hetkeksi kaartelemaan, ehkä se naurahtaa meille, maan matosille, jotka ruohikolle levitetyillä vilteillä kiemurtelemme. Pian yhytän toisen hiirihaukan ja vielä kolmannenkin. Kaikki tulevat samaa taivasputkea pitkin. Sitten näen pienen lintuparven. Jo lintujen pomppivasta lentotyylistä ja tylpistä, kuin kirveellä katkaistuista siivistä, voi tunnistaa linnut töyhtöhyypiksi. Näkökenttään ilmestyy kaksi valkeaa lintua. Välillä kuuluu karhea rääkäisy. Räyskät kaartelevat yllämme ja nousevat ylemmäs ja ylemmäs, kunnes ottavat kiinteän kurssin ja häipyvät horisonttiin.


Kiepsahdan kyljelleni. Täältä ruohikon tasolta on erilainen näkövinkkeli maisemaan. Punainen mökki rinteen päällä sinistä taivasta vasten näyttää siltä kuin se olisi lähellä taivasta. Ja niin se tavallaan onkin, ihana mökki. Ruohokenttää mökille päin riittää ja ruohikossa kasvaa monenlaisia kukkia. Täältä alhaalta katsottuna kukilla käyvät perhoset, neidot, nokkoset, lantut, amiraalit ja muut, näyttävät lepattaen tanssivalta parvelta, kuin lehtiä lentelisi syksyisessä tuulenpyörteessä. Vielä on kesä, vielä hetken. Vielä aurinko lämmittää ihanasti, vaikka viileät aamut, koleat tuulet, kurkien huudot peltojen yllä, joutsenten laulut järveltä ja taivaalla etelään kiitävät lintuparvet, ennustavat vääjäämätöntä muutosta kohti syksyä. Mutta ei vielä. Nyt olemme kesän lapsia ja kellimme tässä, tuoksuvalla ruohikolla. Ja kohta istumme vierekkäin mökin rappusilla, siemailemme kahvia höyryävistä kupeista, syömme viiden sentin täytteillä kuorrutettuja voileipiä, katsomme järvelle, juttelemme hiljaisella äänellä aamun ajatuksista, päivän suunnitelmista, maiseman kauneudesta, elämän ihmeistä ja odottelemme poikamme heräämistä ja sitä, kuinka hän muuttaa suunnitelmiamme.