29.12.2019

Yhteys



Kävelen kivistä polkua Atlasvuorilla
hiljaa makaa hiekka kiinni maassa
vain sandaalit rahisevat ruohoa vasten
ja tuulessa viittani poimut paukahtelevat.

Ylhäällä kuulen huutoja mantereiden takaa
ja kakofoniasta minä tunnistan heti sinut
tuon hopeisessa kuunvalossa kuiskineen
vertani juoksuttavia lauseita sopertaneen äänesi.

Sinä julistat turhautumista erotteluun
miten pilkkominen avaa pahuudelle loven
sinä vapiset ja huudat rakkautesi julki
miten yhteys parantaa vuotavat haavat.

Täällä päivä on sakaalin kulkupolku
ja yö levittää kylmät lepakon siipensä
täällä yhteys elämään on viltti ja vesipullo
ja minä imen sanasi hiutaleiksi vereni puuroon.

Seuraan ääntäsi yli kuivien laaksojen
ylläni kuusi kaartelevaa korppikotkaa
hapuilen kohti kaukana siintävää horisonttia
ja tunnustelen miten yhteys johtaa minut kotiin.


15.12.2019

Eläin ihmisessä ja ihminen eläimessä



Valon sormi hipaisee ruumiin hereille
yön kämmenet varjelevat kipinää sisällään
juuri nyt voin vielä puhaltaa hehkun tuleksi.
Pihalla lehahtaa yötä mustempi rastas
kurkussaan jo aamun kaikki konsertot.

Yö ja päivä ovat huutoja äärimmäisyydestä
elämä liikkuu huippujen välisissä laaksoissa
lupaus uudesta lunastuu päivän sokaistessa yön
maailma pyörähtää ja taas muutos tapahtuu
yö haastaa päivän kanssaan tummaan tangoon.

Katselen rastaan liikehtimistä enkä tiedä
onko kauniimpaa kuin eläin ihmisessä
kun puhut minulle ilman yhtäkään sanaa
ja kätesi ovat kaksi kiemurtelevaa käärmettä
- olemuksesi kietoutuu tekemiseesi -
kun voimasi nousee maan tulisesta ytimestä
ja ilosi lintuja lennättävästä tuulesta.

Laulaako rastas ulkona puussa vai sisälläni
ja onko ihmeellisempää kuin ihminen eläimessä
kun soittimestasi tulee kolmas kätesi ja se yhtyy
äänien mereen ja löytää keinuvat mainingit
- olemuksesi kietoutuu tekemiseesi –
veden kohina, tuulen ujellus, räiskivä ukkonen
ja sinä aallon harjalla ja sinun alati soiva huilusi.


8.12.2019

Karjalan käki


Ei viihdy missään, vaihtaa asuntoa yhtenään
miten minä tänne jouduin, mykkien sekaan
ihmiset täällä kuin maahan iskettyjä seipäitä
jämähtäneet syvälle, syvälle saviseen maahan

Mitä te vielä täällä, kaikki ovat jo poissa
on vain sotilaita ja kohta mekin lähdetään
isä sanoi, että hän ei poistu mihinkään
ja mihin me laitetaan lehmät ja hevoset

Tänään oli hyvä päivä, kassa jutteli
torilla tapasin mukavan naisen, ihan elävän
ja nyt taas täällä tyhjässä asunnossa
eihän kukaan voi selvitä hengissä yksin

Ja sitten taivas repeää, tykit alkavat yskiä
sirpaleita sataa, lehmät ajetaan metsään
lentokoneilta piiloudutaan kiven taa
juuri ja juuri ehditään viimeiseen junaan

Jospa palvelutaloon, kaltaisteni seuraan
mutta outoja ovat, omissa maailmoissaan
ja minäkin alan hapuilla, järki lähtee
unohdan asioita, vaan jotain vielä muistan

Kotipihalla, isä täynnä voimaa, äiti säteilee iloa
uimapaikka, nuoriso kirmailee hiekkarannalla
kuivattelen kivellä, liekö Viipurin rapakiveä
ja sitten tulee toinen lähtö, se lopullinen

Täytyy mennä, pulahtaa Muolaan järveen
mutta miksi täällä on lunta ja näin kylmä
palelee, miten minulla on vain sukat jalassa
missä ovat isä ja äiti, missä naapurin tytöt

Oikaisen metsän läpi, täällä on kaunista,
lepään hetken, tuossahan tuo uimakivi on
valkeita kukkia oksilla, juhannus tulossa
ja ihme kuinka Karjalan käki nyt kukkuu!