Heijastuksia

(varhaiset säkeet)

vesi kuvastaa kaupungin

silmät, huulet, huudot

uhkuvat pimeyden voimaa

muuri odottaa mustana

kuuntelet hullun lauseita

katujen hajamielisiä huolia

kumarrut yksin lasin yli

kuka varastikaan elämäsi

sattuman pasianssi synnyttää

salamyhkäisiä vaeltajia yöhön

hoiput mukulakiveltä toiselle

vaikka jalkasi tahtovat polun

(myöhemmät säkeet)


suden hetki riisuu kaavut kaupungin yltä

vaimea piano soittelee yön säveliä

kenkäni, kopiskaa kadun koskettimilla!

sillä ravintolan pöytä pyörii vielä päässäni

aukiolla kanavan yli kurottuu kaareva silta

jalat seisahtukaa! sydän pysähdy!

yön luinen käsi koskee aamun ihoa juuri tässä

missä vene nitisee kanavan reunaa vasten

missä vuosisataisissa muureissa tuoksahtaa home

ja keinovalot tanssivat veden väreissä

muurit ovat vahvat ja ikiseinät pystyssä

silti aamun valo voi rikkoa kivettyneen rauhan

ja kirkkaudella on kyky herättää nukkuvat

suuret haukotukset repivät unet aamuksi

kumarru! pese kasvosi! upota pääsi!

kaadan kanavan lasiin ja juon välkettä sisääni

pintaan kuplii hehkuvia kuvia, heijastuksia:

pimeä sylisi ja avonaiset suut kun kosketamme pyhää

kaikuvat katedraalit kun valo murtuu sisään

kosteus silmissäsi kun sanoista muovataan lihaa

Runotorstain haaste: heijastuksia