Mitä elämäni on?

Herään aamulla juuri ennen herätyskellon soittoa. Pääni käy kuumana. Murehdin työasioita ja tekemättömiä töitä. Minua väsyttää. Oloni on näköalaton ja huolestunut. Elämäni tuntuu ahdistavalta. Ajan työmatkani kuunnellen mieleni mustien murheiden loisketta. Välillä jurputan muiden autojen typerille kuskeille. Töissä tekee mieli käpertyä omaan huoneeseen eivätkä työtkään maita. Päivän mittaan olo helpottuu vähitellen arkiaskareita tehdessä.

Seuraavana aamuna herään rauhallisena. Oloni on hyvä ja toiveikas. Elämäni tuntuu mukavalta. Työmatkalla annan jalankulkijoille tilaa mennä suojatien yli ja ilahdun kiitollisista kädenheilautuksista. Auton radiossa soi reipas poppi. Töissä sujuu: työt maistuvat ja työkavereiden kanssa on kiva touhuta.

Mitä on tapahtunut? Miksi olin eilen kuin maani myynyt ja tänään onnellinen? Tosiasia on se, että ne tekemättömät työt ovat edelleen tekemättä, tosin ne eivät nyt tunnu niin päälle kaatuvilta. En keksi mitään ulkoista asiaa, mikä olisi eilisestä muuttunut niin paljon, että se selittäisi olotilani muutoksen. Olotilan muutoksen syyn on oltava sisäinen. Olenhan nyt sisäisesti rauhallisempi, ehjempi, luottavaisempi,…

Mitä elämäni on? Onko se tekoja, joita suoritan. Onko se sitä, miten elän suhteessa muihin? Se on varmasti sitäkin tai ehkäpä ne ovat vain seurausta elämästäni. Minulle oma elämä on ennen kaikkea sitä, mitä koen ja tunnen ja mitä olen. Jos haluan ”muuttaa” elämääni ”paremmaksi”, minun on ”muutettava” sisäistä maailmaani. Pääasiassa en hae muutosta ulkoisista olosuhteista, sillä niillä on pienempi merkitys. Minun ei kannata ahdistuneena ja huolestuneena alkaa lyhentää to-do-listaani. Kun ensin väännän sisäistä vipuani asennosta ”minun pitää äkkiä tehdä 20 listalla olevaa tekemätöntä työtä” asentoon ”teen ilolla töitä, jotka on minulle suotu” alkaa tulostakin syntyä ja olo on kevyt. Silloin teen parhaani ja laitan energiani tekemiseen enkä huolehtimiseen ja vastustamiseen.

Uskon, että en oikeasti voi muuttaa elämääni. Voin yrittää. Se voi jonkin aikaa jopa toimia. Voin olla jonkin aikaa yrittäjä. Ja kun muistaa, että yrittäjän karkki on burana, tiedän että yrittämisestä maksan laskun. Parempi on antautua. Antautua elämän tahdolle. Viisasta ystävääni Lauria mukaillen: "Elämä antaa sinulle sen, mitä tarvitset ; ei sitä, mitä haluat. Ja tämä on todellista vapautta: en vastustele vaan antaudun elämän tahtoon. Ja elämän tahto on hyvä. Olenhan elämän rakastettu."