Mitä on hyvä elämä?

Elämän ravitsevaan, villiin virtaan heittäytymistä, kellumista, suostumista. Kyllä se kannattaa. Tai sitten ei: tämä kortti upposi veteen muutaman metrin kellunnan jälkeen. Mutta jos johonkin hukun, olkoon se elämän ja rakkauden vesi: meri josta olemme kaikki kotoisin, virta joka kuljettaa eteenpäin, lähde josta janoisena voin juoda, sade joka hedelmöittää maan.

Me olemme maistaneet meren

ja astumme syvään veteen,

missä pohjaa ei enää ole.

Me löydämme aaltojen tanssin:

minä kannan sinut

sinä kannat minut

vesi kantaa meidät.

Nousemista, kasvamista, katsomista kohti taivasta, kohti kirkkautta, matkaa valoon. Se tekee elämästämme keveää, raikasta, ilmavaa, rauhoittavaa. Katso liitäviä tervapääskyjä taivaalla. Sinäkin voit kokea lentämisen riemua, kun annat tuulen puhaltaa itsesi isoksi ja keveäksi, kun uskallat heittäytyä siivillesi ja jättää hetkeksi maan kahleet.

Minä olen tässä

missä taivas ja maa

yhtyvät

ja

parhaimmillani

kun olen tyhjä kanava

ruoko johon puhalletaan

alan soida

ja

maailma laulaa

kanssani

ilosta

Kuunnella tuulen suhinaa, nähdä ruohon taipuminen, tuntea muurahaisen kipitys iholla, maistaa ketunleivän kirpeys, kuulla käen kukkuvan kesää. Seistä tukevasti maassa, olla osa maisemaa, osa luontoa, osa ikuista kiertokulkua, kokea kaiken ykseys.

lähellä ovat maan asia

eläinten hellyys, palelevat kädet

kämmen hankaa rosoista runkoa, kuuluu

pihkan verkkainen puhe

Sinä ja minä. Me ihmiset, me elolliset, me elottomat. Meidän perhe, kylä, maa, maailma. Rakennamme maailmaa yhdessä. Kaikki on yhteistä, kaikki on lainassa, kaikki kiertää minulta sinulle, sinulta minulle. Oleellista on antaa. Yhtä oleellista on vastaanottaa. Nauttia tästä hyvyydestä, iloita runsaudesta, kiittää tästä armosta.

olen elämän taideteos

ja osa suurta sinfoniaa

jos annan sen olla niin

jos annan itseni soida

kuten kapellimestari tahtoo

Kiitokset JP Jakoselle, jonka uuden kirjan (Kotona kosmoksessa) kaupunkisissinä sain olla jakamassa näitä kortteja maisemaan.