Lampi ja minä

Olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta

äitini on ollut hyvin sairas

eilen oltiin jo rajalla ja sitten

- ihmetoipuminen -

ja  kivulias matka jatkuu…

Jotain kirjoittaakseni sepitin

runon lammesta ja minusta:

Tulen ruohoisen lammen rantaan

lampi lepää edessäni kuin vanha tuttu

tumma vesi heijastaa uusia kuvia

- minä olen muuttuva mies -

ja yhteyteni lampeen on häilyvä.

Aamupäivän hiljaisuus laskeutuu minuun

maailma on jättänyt meidät rauhaan

me kaksi yhdessä – lampi ja minä.

Hetki on uponnut tyyneen pintaan

rannalta irronnut sorsa viiltää veden halki.