Osasto ykkösellä

Ilta pimenee osasto ykkösellä

avaan ikkunan takapihalle

tuuli yltyy ja myrsky nousee

äiti sängyllä huohottaa raskaasti

vielä äsken ”tällä rouvalla on

pitkät ripset ja ihanan siniset silmät”

aamulla sataa märkää räntää

harakka piilottaa ruokaa nurmeen

kostutan äidin halkeavat huulet

taivas lohkeaa ja aurinko tulee esiin

lähden ulos, katson aurinkoon

vien linnuille rasvaa ja siemeniä

yksi puhelu ja äiti on poissa

”tulette varmaankin vielä katsomaan”

sängyssä makaa kalpea enkeli

levollisena kukkia rinnuksilla

kärsimys on poissa ja tuuli vaimea

sisälläni elää helpotus suru ja tyhjyys