Minä olen syvyyden
pintasukeltaja
polskutan kepeästi
rantavedessä
ja sukellan jälleen
kohti pohjaa
kuin kookas
kaskelotti pimeyteen.
Rinnassa riipaisee,
kun maameren voima
kohtaa kosmoksen
kylmyyden.
Ulpukka pyytää
kiven tanssiin
raskas antautuu kevyen
vietäväksi
ja siitä syntyy
elämäni liike
rytmi jota sydän
kuuntelee.
Veden elementissä on kevyt edetä =)
VastaaPoistaHieno runo!