Italialainen talo - Joulukuu

Kompuroin hämärässä metsässä. Jos kävely on nostamista, siirtämistä ja laskemista – kuten Buddha kävelyn määritteli – niin tässä metsässä nostaminen ja laskeminen korostuvat. Metsä on täynnä kaatuneita puunrunkoja, jätetty luonnolliseen tilaan. Kiitos siitä!

Saavun hiekkatielle ja kulku helpottuu. Metsän läpi kulkiessa en kuullut lintujen ääniä kuin kerran: korkeita varoituksia, joiden lähettäjästä en päässyt selvyyteen. Lintuvähyys jatkuu. Kuulen ainoastaan hömötiaisen kähinää ja talitiaisen säksätystä ja tiitittelyä. Aukiolla kasvillisuus on kauniisti huurtunut.

Kävelen eteenpäin. Metsänlaidassa oleva keltainen heinikko yllättää hauraudellaan, väreillään ja kauneudellaan minut. Heinikko saa minut jostain syystä herkistymään.

Herkistyneenä ihmisenä ihmettelen, mitä ovat siellä täällä metsässä näkyvät kuuramuodostelmat. Ne ovat syntyneet maassa olevien kolojen ympärille. Luulen, että kyse on hiusjäästä, jonka aiheuttaa lahossa puussa elävä sieni. Lisää aiheesta voi lukea tästä: http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1450152111310.html.

Saavun pelloille, jonka keskellä italialainen talo kököttää. Jos kököttää enää. Minua ei huvita nyt selvittää tätä asiaa. Jätän asian mieluummin arvoitukseksi kuin altistun mahdollisuudelle katsoa maan tasalle murjottua talon rauniota. Muistoissani talo ainakin tönöttää pystyssä valkoiset seinät hohtaen. Haluan siis kieltää golf-kentän tekijöiden aikeet, vaikka ne leviävät edessäni karun todellisena. Taivaalla vapaana liihottava korppi ja kaksi lepattelevaa harakkaa vähentävät hieman golf-ahdistustani. Italialaisen runoilijan Sandro Pennan sanoin:

Sydämessä lähes parahtaa

ilo. Ja kaikki on tyyntä.

Alan etsiä sopivaa teepaussipaikkaa. Tulen purolle, joka on kauniisti jäätynyt. Täällä talitiainen tervehtii minua pirteästi. 

Teepaikan löydän niityn laidalta, tyhjän peuraruokinnan vierestä. Samalla voin pitää silmällä niityn yli mahdollisesti lentäviä siivekkäitä. Tänään tarjolla Muumi-herkkua.

Päätän teepaussini. Lintuja ei ole näkynyt. Teen kiikareilla viimeisen katsauksen ympärilleni ja eikös niityn toisella laidalla kökötä viitisen lintua lehtipuun latvassa. Arvelen niitä keltasirkuiksi, koska tiedän siellä päin olevan kaksi peuraruokintaa ja niillä tarjoillaan keltasirkkujen herkkua kauraa. Ei muuta kuin tarkistamaan asia. Matkan varrella olevan peuraruokinnan luota lähtee todennäköisiä keltasirkkuja lentoon. Ne laskeutuvat lähipuihin. No, tarkistan tämän ruokinnan myöhemmin. Päästessäni kaukaisemmalle ruokinnalle en näe enää keltasirkuiksi epäiltyjä, lienevätkö siirtyneet toiselle ruokinnalle. Täällä on vain yksi mustarastas ja lähistöltä kuuluu korpin ronkuntaa ja punatulkun ääntä. Palailen toiselle ruokinnalle, jossa tarkoillaan kauran lisäksi vihanneksia.

Lähipuista löytyy kaiken kaikkiaan 25 keltasirkkua ja ruokinnalta kolme mustarastasta.

Palailen samoja jälkiä takaisin. Päätän kulkea takaisin autolle hieman eri reittiä. Oikaisen poikki aukion, joka keväisin, kesäisin ja syksyisin on kovin kostea. Mutta nyt jää kantaa. Aukion reuna-alueet isoine puineen ovat mielimaastoani. Haaveilen ja suunnittelen jo metsäruokinnan siirtoa tänne ensi vuodeksi. Ja kuin tilauksesta tulee kaksi talitiaista iloisesti tirskuen antamaan suosituksensa asialle. Täällä kuulen taas hyvin ohuita varoitusääniä korkeista puista. Toinen kuulolaitteeni on lakannut toimimasta jo puolivälissä retkeä patterin tyhjennyttyä ja nyt toinenkin kuulolaite antaa patterivaroituksen. Kuulen kummallisen vumputtavan äänen, kuin käpytikan siivistä lennossa lähtevä ääni. Näen keskikokoisen linnun hahmon sen lentäessä tiehensä. En tunnista lentäjää.

Palailen autolle. Juuri ennen autoa näen polun oikealla puolella ison lammikon, joka on kauniisti jäässä. Menen lammikon reunalle valokuvaamaan jääpeitettä. Lammikon vastarannalla kököttää tumma hahmo. No, mutta siellähän on pyy höyhenet pörhöllään. Se on juomassa lammikosta vettä. Se juokin kymmenkunta kulausta ja löntystelee sitten rauhallisesti kuusikon suojaan. 

Mukava päätös retkelle. Vuoden viimeiselle. Koeta pysyä pystyssä, italialainen talo.