Löysin unohtuneita runoja

Löysin paperieni joukosta tukun unohtuneita runoja kymmenen vuoden takaa. Ripustan ne tähän sellaisenaan, näkymäksi sen aikaisista kuvista.

Herätä kevään syliin

mustalinnun siiven iskuun

laskeutua ihoksi rannalle

antaa lounatuulen tulla

antaa hiekkaveden hiertää

ottaa tämä nainen syliin

murtaa aallot, avautua ilolle

o

Rakastaa Pärnua, vanhoja

taloja, eläviä ihmisiä.

Rakastaa tätä naista.

o

Kun tallentaminen alkaa

kun kamera kaivetaan esiin

kun puhutaan ja ajatellaan

kun ylöskirjoitetaan ja selitetään

se kuolee, se väistää

Riittäisi, sinun katse

minun katse ja se

miten ne yhtyvät.

o

Taas näitä laimeita päiviä

kun olen pelkkää reaktioiden sarjaa

menevästä ja tulevasta puhuva aikakone

kun maailman kirves halkoo vatsani

ja työntää käskynsä kallooni

kun olen naiselle vain sylin täytettä.

Ja illalla tuhka ja pyhyys laskeutuvat

jalkani juurtuvat multaan

keuhkoni ahmivat uutta ilmaa

sormeni ovat vedellä ravitut

ja sisälläni palaa aurinko
kun naiseni hymy halkaisee taivaan.