Joskus elämässä tulee tiiviitä
hetkiä. Kuten tämän viikon keskiviikkona. Olen tullut pyörällä töistä kotiin. Rapussa
irrotan jo kypärän hihnan. Avaan kotioven. Postiluukusta on pudotettu postia.
Kumarrun nostamaan sitä. Samassa kypärä putoaa päästäni. Tunnen kuinka hiki
virtaa otsallani. Nenäni vuotaa poskelle. Minulla on kauhea vessahätä. Pyöräillessä
silmään mennyt kärpänen kirvelee silmässä. Kaikki tämä yhden kumarruksen
aikana. Minä repeän nauruun. Ja ryntään vessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti