Orkesteri alkaa soittaa vetäväa
kappaletta. Tanssilattia on vielä tyhjä. Sinimekkoinen nainen tulee lavalle ja
aloittaa vartalonsa kieputuksen musiikin tahdissa. Ihailen hänen taitavia ja
sulavia liikkeitään. Hän on täydellinen jatke rytmiselle musiikille, sen liikunnallinen
tulkki. Vähitellen muitakin tanssijoita ilmestyy lattialle.
Kunnes lavalle kirmaisee
varsinainen pyörremyrsky. Nuorehko pitkä mies, joka on jostain repäissyt verhon
tai muun vaatekappaleen mukaansa. Hän aloittaa hurjan tanssiesityksen. Vaikka
ensin ihailin tuota sulavaa sinimekkoista naista, nyt tämä menomusiikin
mangusti varastaa täysin huomioni. Mies on kuin täynnä niveliä, jotka liikkuvat
jokainen eri suuntaan, mutta kokonaisuus heiluu rytmin tahdissa. Tanssi ei pysy
samanlaisena, vaan se elää kaiken aikaa, löytäen aina uusia muotoja. Ihailen
miehen rohkeutta tanssia tuollaisella intensiteetillä. Ja hänen täydellistä
antautumistaan musiikin vietäväksi.
Sitten tapahtuu jotain todella
yllättävää. Hän suuntaa kulkunsa minun eteeni ja yrittää saada minut mukaansa
lavalle. Ei, sanon. Enhän nyt voi näin kylmiltään. Ja vielä miehen kanssa.
Vieraan miehen. Mutta sitten jostain syvältä tulee viesti: Paskat, miksei! Anna
palaa!
Ja niin annan. Ryntään miehen
kanssa lavalle jatkamaan showta. Innostamme toisiamme aina vaan rajumpaan
liikkeeseen. Välillä mies ottaa verhon esiin ja kietoo sen minun ympärilleni. Kun
hän on pitkine jalkoineen leveässä haara-asennossa, minulle tulee impulssi
sujahtaa hänen jalkojensa välistä toiselle puolelle. Tässä kohtaa
itsevarmuuteni pettää ja jätän sen tekemättä. Varmaan hyvä niin. Sen sijaan pysyttelen
vauhdikkaassa liikkeessä ja yritän keksiä aina uusia tanssikuvioita. Huomaan,
että jaksamiseni alkaa olla koetuksella. Ja biisi on todella piiitkä. Lopulta se
loppuu ja naureskellen heitämme miehen kanssa vielä yläfemmat.
Palaan paikalleni vaimoni
viereen. Hyvin meni, hän kannustaa. Haukon henkeäni. Olen hengästynyt. Mutta
tyytyväinen, että lähdin ilotulitukseen mukaan. Ja kiitollinen miehelle, joka
häipyy jonnekin yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti