17.10.2020

Naakkojen yö

Kuusisataa naakkaa ilmassa vielä kirkkaalla taivaalla pimentyvässä illassa. Parvi häilyy, muuttaa äkisti suuntaansa kuin yksi eliö. Ja eliö suurenee kaiken aikaa, kun lisää naakkaparvia ilmaantuu taivaan takaa ja yhtyy tähän heilimöivään suurparveen. Tuolta tulee muutaman kymmenen lisävahvistus, tuolta hieman vähemmän ja nyt vielä suuri kolmensadan lisäparvi. Niinpä pian on koossa tuhatkunta naakkaa viettämässä perjantai-iltaa peltojen yllä heilumalla. 

 

Käsittämätöntä on, että kaikki pysyvät mukana, vaikka suunnanmuutokset ovat äkkinäisiä. Välillä parvi on kuin sydän, supistuu ja tihenee ja heti perään laajenee. Jos tällä iltailakoinnilla on joku tarkoitus, niin tahtoisinpa tietää sen. Näyttää siltä, että linnut ovat iloisia, kun päivän työt on tehty ja kaikki tutut ja tuntemattomatkin ovat kerääntyneet tähän suurparveen. Linnut tuntuvat nauttivan täysin rinnoin niiden kiihdyttäessä ja heiluessa sinne tänne valtavan naakatuksen säestämänä. Lähinnä tästä tulee mieleen pikkulasten iltajuoksut, kun he saavat överin virkistyskohtauksen juuri ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan. 

 



Jätän naakat heilimöimään. Hevostalleilla hevoset hirnuvat, korskuvat ja juoksevat toistensa perässä, kuin keväällä konsanaan. Jopas tänä iltana on elämää. Taitaa tietää pakkasyötä, kun meno on kuin maailmanlopun edellä. 

 

Kun tulen takaisin naakkamaille, ne ovat jo kömpineet yöpuulle joen pensaikkoon. Vielä ei olla hiljennetty, vaan koko ajan käy porina, kun linnut etsivät itselleen sitä parasta paikkaa, missä viettää yö ja käyvät pieniä rajakahakoita liian lähelle tuppautuvien naapuriensa kanssa. 

 

Aamulla herään ja katselen yöpakkasen kuuraamaa nurmikkoa ja jäisiä autojen laseja. Joku on laittanut someen kauniin hyytävän kuvan kukasta ja kukalle jäätyneistä kahdesta kärpäsestä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti