Takana on hauska uudenvuoden aattoilta ja yö sekä lyhyt uni. Illalla iskee lievä masennus ja toivottomuus. On niin paljon, mitä ”pitäisi” tehdä (vai pitääkö?). Ahdistun. Annanko ahdistuksen tulla läpi? Läpituleminen on niin pitkällistä. Kaipaan helpotusta nyt ja heti. Yritän meditointia. Ei auta tällä kertaa.
Koetan toista keinoa. Menen lattialle makaamaan, laitan kuulokkeet päähän ja laitan musiikin soimaan. Antaudun musiikille. Annan sen virrata lävitseni ja huuhdella minut puhtaaksi. Annan musiikin lohduttaa. Annan sen virrata syvälle sisääni, toivon lähteille. Ja toivo löytyy. Ja se herää.
“Jos sä tahdot niin - tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin - tuon sulle Tiibetin vuoteeseen,
tai siirrän pohjoisen luoteeseen.
Ja aina uudelleen ja uudelleen
sun muistan joskus mua suudelleen.
Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
ja ilman sinua, no niin;
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...”
Jämähtäneet tunteeni sulavat. Voimistun, virkistyn ja kun nousen ylös, olen kuin uudestisyntynyt. Suutelen vaimoani ja syömme yhdessä iltapalaa. Olen kiitollinen.
Kuuntelin Jipun ja Samuli Edelmanin Pimeää Onnea, josta on seuraavassa linkissä kuunneltavissa ja katseltavissa albumin yksi komeimmista lohkaisuista, Hectorin käsialaa oleva ”Jos sä tahdot niin”:
Rakkauden täyteistä Vuotta 2011 Sinulle Lukija!
Musiikki on kyllä todella hyvää tunteiden selvittelyä. Mitä tarvitsee, mikä on totta, mitä pitää, vai pitääkö, niinkuin kirjoitit =)
VastaaPoistaKaunis Rakkaus keltaisella hiekalla. Matkallasi on ollut kauniita maisemia ja asioita.