Kolmetoistavuotias poikani ilmoitti, että haluaisi lopettaa jalkapalloharrastuksen. MITÄ, KANNATTAAKO HYVÄ HARRASTUS LOPETTAA? MITÄ TÄSTÄKIN SEURAA? ENEMMÄN AIKAA ULKONA LORVAILUUN JA PAHANTEKOON? Keskustelimme perheen kanssa asiasta ja lopputulema oli pojalle mieluisa: jalkapallon voi jättää, kunhan liikunta jatkuu jossakin muodossa. Poika ei keksinyt muotoa. Niinpä kyselin. Mikä kiinnostaisi? EN TIEDÄ. Itsepuolustuslajit? EI. Tennis? EI. Sulkis? EI SITÄ VOI HARRASTAA. Voipa, on seuroja, jossa pelataan sulkapalloa? EI MISSÄÄN SEURASSA. Sulkista kahdestaan? VAIKKA. Niinpä ehdotin, että voisimme käydä säännöllisesti pelaamassa sulkapalloa. Kaksi kertaa viikossa. OKEI, SOVITTU.
Minulla on vielä hieman haikea olo siitä, että poika jätti noin hienon harrastuksen, joka häntä kuitenkin kiinnosti. Poika on helpottunut, kun harjoitusrumba (neljä kertaa viikossa) on ohi ja aikaa muuhun elämään on enemmän. Olemme nyt käyneet muutaman kerran pelaamassa sulkapalloa. Kivaa on ollut. Poikakin on selvästi kehittynyt ja vei minulta jo erän, kun olin huolimaton. Pistin panoksia kovemmaksi ja lupasin pojalle kympin seuraavasta erävoitosta. Ja pelitapahtumaan liittyy muutakin: matkat hallille ja takaisin keskusteluineen ja pelin jälkeen olemme käyneet yhdessä syömässä.
Vanhasta luopuminen ei aina ole helppoa. Usein siihen liittyy menetyksen tunnetta. Mutta vanhasta luopuminen antaa tilaa uudelle. Olen kirjoittanut tavoitteisiini jo melkein vuosi sitten, että tahdon viettää enemmän aikaa poikani kanssa. Tuolloin arvelin, että voisimme esimerkiksi pelata tennistä, koska poikani harrasti sitä aiemmin. Nyt tuo tavoite on toteutunut. En tosin voinut arvata, että se vaati jalkapallosta irtautumista. Ja tennis toteutui muodossa sulkapallo. Tosin viimeksi hallilla käydessämme seurasimme hetken tenniksen peluuta ja poikani totesi, että voisihan sitä joskus kokeilla myös tennistä. Ajattelin mielessäni JESS!
Usein tavoitteemme toteutuvat. Mutta emme tiedä miten. Ja milloin. Elämä yllättää. Elämä on luova. Elämä antaa sitä, mitä tarvitsemme. Ja se ei useinkaan ole sitä, mitä haluamme.
Niin, eikö olekin mainiota, miten se sun toive tulee eteen, vaikka ei todellakaan siten kuin olit ajatellut =)
VastaaPoistaYhteinen aika tuli näin ja molemmat saa liikuntaa. Ja kenties sulle tulee sitä liikuntaa vieläkin enemmän. Kun poika peittoaa sut mennen tullen, saat pyytää kavereitä apuun ja treenaat sitten salaa pojalta ;-)
Joo, liikunta tekee mulle hyvää, katso vaikka kuvaa ;o)
VastaaPoistaVanhasta luopuminen ei ole helppoa, mutta antaa tilaa uudelle.Joulukuussa haaveilin työpaikan vaihdosta ja nyt se on toteutumassa, onko vanhasta luopuminen kuitenkaan helppoa? Surutyötä teen tavallaan, vaikka ajattelin vaihtoasian jo valmiiksi ennen kuin hain uutta paikkaa. Innolla odotan kuitenkin uuden alkua, se on suurin totuus.
VastaaPoista