Läähätän ja räjähdän

Kävelen töihin sohjossa kahlaten. Olen nukkunut huonosti enkä aamullakaan meditoinut, joten pääni on täynnä surisevia ajatuksia. Ja mitä enemmän kelaan niitä, sitä enemmän niitä ilmestyy. Ja esiin alkaa tulla yhä huolestuneempia ajatuksia. Yhä syyttävämpiä ja yhä ahdistavampia. Ajatukseni repivät minua moneen suuntaan ja todellakin, jos kehoni voisi lähteä ajatusteni matkaan, repeytyisin oitis moneen osaan.

Oikea käteni kirjoittaisi töissä tarjouspyyntöä, vasen käteni painaisi puhelimesta toimittajan numeroita ja heristelisi moittivasti myöhäisestä toimituksesta. Vasen jalkani olisi hiihtämässä Petikon ladulla ja huolehtimassa fyysisestä kunnostani, oikea jalkani Porkkalassa meren rannalla kävelemässä ja rentoutumassa. Sydämeni sykkisi vaimoni kanssa katukahvilassa Pariisissa, takapuoleni painuisi erämaamökin saunan lauteille ja etumukseni piip piip piip. 

Pääni olisi pirstaleina maailmalla: oikea silmä Pohjois-Espanjassa ihailemassa pieniä keskiaikaisia kyliä,  ylähuuli Tuusulassa juttelemassa laiminlyömäni kaverin kanssa elämän ihmeellisyyksistä, vasen korvani kotona kuuntelemassa poikani mietteitä jalkapallon pelaamisen mielekkyydestä ym. ym.

Äkkiä yksi vahva ajatus tulee tajuntani läpi. En voi olla missään muualla kuin siinä missä juuri nyt olen.  Velvollisuudet, tekemättömät työt ja haaveetkin ovat olemassa (tai oikeastaan ne ovat vain käsitteitä), mutta juuri nyt en voi tehdä niiden hyväksi mitään. Tällä hetkellä parasta tai oleellisinta mitä voin tehdä, on kävellä kohti bussipysäkkiä. Ja olla läsnä ulkoiselle maailmalle ja sisäiselle viisaudelleni. Ajatukset eivät nyt ole tarpeen. Niilläkin on oma paikkansa, mutta ei nyt. Nyt ne ovat vain häiriöksi ja pilaavat tämän hienon kävelyn.

Samassa tie on ensimmäisen kerran tänä aamuna aurattuna edessäni. Ja nyt vasta kuulen askelteni äänet lumella ja ohittavien autojen pörinän. Näen valkoisen lumen muodostamat kasat ja linnun varpaiden jättämät jäljet hangella. Tunnen kuinka oloni paranee ja huomaan rauhan virtaavan sisälleni.

Olla läsnä, tunnistaa mikä on oleellista juuri nyt ja toimia sen mukaisesti. Niin yksinkertaista ja selkeää. Muistan sen nyt.