Totuus, suora kuulas
puhdas totuus, johon olen
uskonut ja jota olen etsinyt
voitko odottaa hetken
voitko olla kääntämättä
kirkkaita kasvojasi puoleeni?
Anna minulle aikaa
näethän etten ole valmis
Anna minun kaihoten katsoa
lammen lumpeita, tätä sumuista maisemaa
missä voin soutaa ympyrää
ja kuunnella ajatusteni liplatusta
Ah juoda tätä sameaa vettä, tätä tuttua
puuhastella ja pitää kiinni tavoistaan!
Herran Jumala, nehän ovat
minun tapojani, nehän ovat
minulle rakkaita, nehän ovat
sitä mitä minä olen!
Ei niitä saa ottaa pois!
Totuus, armahda lastasi
äläkä vieroita minua nyt
sillä rinnat paisuvat maidosta
ja olen alkanut tottua makeaan
Totuus, tiedän että et pala
tulessakaan missä kaikki muu palaa
Kun kaikki muu on palanut ja hävinnyt
pelkään tyhjyyttä ja pimeää
on niin vaikea kestää
sitä ettei enää kipinöisi
Hyvä on totuus, jos olet tie
voinko nukkua yön yli ja hyvästellä
Sitten voin vapisevin huulin luvata:
aamulla seison suorana tielläsi
katson tyynenä hiipuvia leimahduksia
ja valutan kyyneleet kuumaan tuhkaan
Vahvaa tekstiä. Miten usein onkaan toiveena olla vapaa ja elää se mikä on, mutta luopuisiko sen vuoksi omasta vanhasta "totuudestaan". Niinpä.
VastaaPoistaHuikea ajatusvirta joka väreilee pitkään.
VastaaPoistaTotuus...
VastaaPoistaen taida uskoa enää siihen yhteen ja ainoaan versioon. Uskon siihen, kun mies seisoo arvot sydämessään, miekka kädessään valmiina kaikkeen mahdolliseen...
ja kuitenkin on valmis rakkauden edessä heittämään kaiken tuhkaan rakastamansa naisen vuoksi.
Se on voimaa. Voimaa yli lihasten, kovuuden ja yksinäisen suden hohtavan hahmon.
Nöyrää ja voimakasta.
Kiitos, Ari!
Kiitos kommenteistanne!
VastaaPoistaJukka, en usko minäkään yhteen totuuteen. Mietin tuon sanan käyttöä itsekin tätä kirjoittaessani. Totuus vain oli se yksi kokoava sana, joka tietoisuuteeni kirjoittaessa nousi. En lähtenyt "vesittämään" sitä. Kiitos "uskontunnustuksestasi"! Se on hieno!