Rautahammas

Pihalintujen ruokintalaitteeni oli pudonnut. Naru oli katkennut. Vaihdoin uuden. Seuraavana aamuna ruokintalaite löytyi taas maasta makaamasta ja tukeva orava oli siementen kimpussa. Naru oli siististi poikki, kuin veitsellä leikattu. Orava ovelainen oli keksinyt tavan päästä murkinaan käsiksi. Vahingosta viisastuu ja viisas ruokkija laittaa narun tilalle rautalangan.

Seuraavana aamuna katselin tarkkaan olivatko oravan hampaat niin hyvässä kunnossa, että rautalankakin napsahtaisi poikki. Olisiko orava kuin Rautahammas? Muistatteko tuon mukavan hemmon James Bond elokuvissa, joka söi kaltereita kuin sitkasta lakritsaa. Ehkä häntä kutsuttiin myös nimellä Leuka, koska hänen turpaperänsä oli hyvin kehittynyt.

Viime keväänä ollessani poikani kanssa Turkin Sidessä hotelli oli palkannut yleisöä viihdyttämään miehen, joka ulkomuodoltaan oli kuin ilmetty Rautahammas. Ehkäpä hän oli Rautahampaan poika, Maitohammas. Hän oli selvästi hauskempi mies kuin isänsä, mutta oli hänelläkin rajut otteet. Vesipallossa hän toisinaan veti uimahatun kasvojensa peitoksi ja kävi hurjaan hyökkäykseen. Hän saattoi jopa kantaa vastapuolen pelaajan palloineen maaliin, jos tämä ei suosiolla irrottanut otettaan pallosta. Pelin jälkeen oli syytä tarkastaa, oliko kehossa hampaanjälkiä ja olivatko kaikki raajat tallella. Illalla hän oli leppoisa bingoisäntä, joka tosin välillä yltyi huimaan turkkilaiseen vatsatanssiesitykseen. En ole kellään nähnyt yhtä elävää aaltoliikettä vatsassa, kuin tuuli heiluttaisi viljapeltoa. Tai oravan talviturkkia.

Niin, orava ei saanut rautalankaa poikki. En tiedä, yrittikö edes. Koska lopputulos olisi voinut olla tällainen.