Kaupungin toiselle rannalle

Sunnuntai-aamu, kello on kymmenen. Istumme brunssilla kahvilassa meren rannalla. Huvilalla, kuten sitä nimitämme. Meillä ei ole kesämökkiä, tämä huvila vain. Silloin kun sinne suuntaamme. Se on valmiina palvelemaan joka päivä kello yhdeksästä puoleen yöhön. Se ruokkii ja virkistää päivässä sadat ihmiset ja melkoisen joukon varpusia.

Puolisoni ehdottaa kävelyä kaupungin toiselle rannalle. Kiinni veti, joko lähdetään! Naiseni on alkanut huomata minua tarkemmin ympäristön lintuja. Olenhan puolikuuro ja usein omissa ajatuksissani. Niinpä löydämme rannan tuntumasta kyhmyjoutsenpariskunnan ja neljä pientä poikasta. Sitten hän bongaa sukulaisia: Itä-Suomessa asuvan pariskunnan, heidän poikansa ja miehen veljen. Mikä yhteensattuma! Nyt lotto vetämään!

Matkalla koemme uusia paikkoja ja elämyksiä. Kirpputori kauniissa huoneistossa, käteeni jää totta kai kaksi kirjaa. Musta Volvo Amazon, siitä jää käteen vain valokuva. Uusi kirkko, jo toinen tällainen uusi tuttavuus tänään. Skootteri, jossa sivuvaunu, ensimmäinen laatuaan minulle. Ystävällinen ja puhelias laitapuolen kulkija. Koira joka heittäytyy mahalleen. Taluttaja saa raahata sitä narussa perässään. Kolme naista ja yksi mies kiljahtelee riemusta pelatessaan krokettia puistossa. Minun on syytä tarkistaa uskomukseni tästä pelistä tylsänä puuhana.

Välillä lepäämme ja ravitsemme itseämme. Mansikoita. Valokuvanäyttely. Hietsun kirppari, uimaranta ja hautausmaa, jossa yhtenä hautakivenä on iso rautainen kuula. Siihen on kaiverrettu useampi nimi. Nepalilainen ravintola.  Mausteinen ruoka. Nepalilainen olut. Viileä tuuli mereltä. Tuulettuvat kainalot. Kuuma ilma auringon paisteessa. Hiostuva selkä.

Ja sitten olemme perillä. Kaupungin toisella rannalla. Paikka on nimeltään kahvila Regatta. Punainen mökki meren rannalla. Hyvän tuulen paikka. Korvapuusti on rapea ja makea. Musiikki on oivallista tähän hetkeen. Nostalgista kotimaista, paljon Olavi Virtaa. Laulan mukana, sekoan kohdassa ”Guarda che luna, guarda che mare”. Katson tekstiä veneen kyljessä: ”Tämä on soutuvene”. Kahvilan edustusauton Ladan keulamerkiksi on pultattu kuparinen kahvipannu. Kahvilan ovenkahvan virkaa hoitaa kirves. Vessassa taulu jatkuu kätevästi nurkan yli toiselle seinälle.

Sibeliuspuistossa on rauhallista. Mies makaa kalliolla reporankana kamera kaulallaan. Objektiivi lepuuttaa silmäänsä ja zoomailee pilviä sinisellä taivaalla. Pariskunta on ripustanut riippukeinun kahden puun väliin ja keinuu yhdessä rakkauden meressä. Toinen pariskunta suutelee kiihkeästi pystyhalauksessa. Kolmas nainen, kolmas pariskunta on tässä. Otan käden käteen, hymyilen. ”Tänään Helsinki, olet silmissäni kaunis kaupunki!”