Aamulla 6:30 herään hanhien haukahtaviin ääniin. On vielä pimeää. Hanhet ovat jo lennossa. Kuvittelen niiden nopean lennon, täsmällisen parven muodon, eteen kurkottavat päät. Kaipaan niiden joukkoon, osaksi niiden yhtenäisyyttä. Haluan niiden yhteisen päämäärän ja yhteisen vapauden.
Kuuntelen parven ääntä niin pitkään kuin se kuuluu. Rykäisen ja käännän kylkeä. Uni ei enää tule. Hanhet tulevat monta kertaa: mielessä, korvissa, tunteena. Kiitos hanhet. Tiedän nyt, millaista päivää tavoittelen.
Mukava alku päivään, kuunnella hanhia ja nähdä ne mielessään.
VastaaPoistaIhan tuli mieleeni yksi luonto-ohjelma, missä lentäviä hanhia oli kuvattu niiden vierestä niiden lentäessä viljavassa eurooppalaisessa maalaismaisemassa. Se kuva on jäänyt minun mieleeni selkeänä ja hyvin kauniina.
Hieno teksti, Ari. Näen, kuulen ja elän tuon, kun luen.
VastaaPoistaMinäkin kaipaisin hanheutta, just tuota yhdessäoloa ja yhteistä päämäärää, joka ei haavoittaisi ketään ja jota ei tarvitsisi miettiä tai kyseenalaistaa sen enempää, voisi luottaa vain. Perusasioita, lähtemistä, tulemista, olemista.