Ruokaa metsässä

Shh, lähestymme Keinumäen Siemenpoikien talviruokintaa. Jo kuuluu tirpusten ääniä.  

Noin, tässähän se on, aarniometsän kätköissä tietenkin.

On ruokaa monenmoista. Rasvamakkara on kelvannut karppaajalle.

Samaa tavaraa eri tavalla katettuna. Tämä läskilauta on vielä värinsä säilyttänyt, on ollut maastossa vasta viikon.

Tässä patinoidumpi versio samanlaisesta laudasta. Talvella halpamaiset makkarat vaihtuvat Chef Wotkinin läskeihin. 

Tässä rypäs talipalloja, joita jakkupukuiset virkanaisetkin ripustavat rivitalojen pihoille.

Talipalloja sateensuojassa.

Talipalloja linnuilta suojassa.

Paneloitu siemenautomaatti.

Jo parhaat päivänsä nähnyt vanerihökötys. Linnut tai peurat ovat järsineet siitä parhaita paloja.

Oli siellä ruokavieraitakin. Hömötiaisia 4...

... kuusitiaisia 3... Harmi kun ei ole kamerassa kunnon putkea.

... käpytikka 1, närhi 1, talitiainen 3, sinitiainen 6, töyhtötiainen 2, punatulkku 5... 

Tuon verran noita oli näkyvillä samanaikaisesti, todellisuudessa määrät ovat moninkertaiset.

Näitä en halunnut enää nähdä. Viikko sitten jäin näiden seuraksi ja kotiin kantautui kassillinen sieniä. Söin monta päivää suppiskeittoa, joka kahtena ensimmäisenä päivänä maistui vielä erinomaiselta. Lisäksi kämpässä kuivui tummuneita suppiksia ja paistinpannulla kärisi pakastimeen meneviä sieniä. No kyllähän nämä taas talvella maistuvat.