Ostin keihään

Ostin keihään. Ystävällinen myyjä Leppävaaran Urheiluliikkeessä ohjasi minut oikeaan valintaan. Käteen jäi Polakin harjoituskeihäs, painoltaan 600 g. Saman painoisella keihäällä naiset kisailevat, kuten myös nuoret 14-vuotiaasta lähtien.

14-vuotias poikani innostui viime kesänä heittelemään kaikenlaisia puukeppejä ja heittelikin ihan mallikkaasti. Taloyhtiön pihalla pidettiin monta nuorten jannujen keihäskisaa. No nyt olisi sitten kunnon keppi, jota poika voisi viskellä. Ja toki minäkin.

Kun lapsena ja nuorena veljeni kanssa kuljeskelimme metsällä, huvittelimme usein heittelemällä keppiä. Aikuisiällä veljeni hankki oikean keihään, samantapaisen kuin nyt hankkimani. Minua hieman huvitti, kun hän raahasi sitä aina kesälomamatkoillaan mukana paikasta toiseen.

Ja nyt olin itse keihään kanssa matkassa, kun vietimme pääsiäisen vuokramökillä Hangossa. Poikani kanssa kävimme joka päivä, joskus kahdestikin päivässä, Hangon lentokentällä heittelemässä. Ei siis ollut pelkoa, että kenttä loppuisi kesken.

Aluksi viskoimme sivutuuleen, sitten myötätuuleen ja lopulta vastaiseen. Tulokset paranivat lähes joka päivä. Aluksi piti nakella ja samalla lämmitellä. Sitten alkoivat rivakat heitot ja lopulta täysillä suoritetut heitot. Täysipainoisia heittoja ei kovin montaa jaksanut viskoa. Kun kaaret alkoivat hiipua, tiesi että oli aika tehdä jotain muuta.

Jonkun kumman viehtymyksen kepin heittelyyn itsessäni tunnistan. Tai kivenheittoon. Varsinkin veden äärellä kivenheiton himo iskee. Niin mukavasti se vesikin roiskahtaa. Ja on kivaa ottaa mittaa muista joko heiton pituudessa tai tarkkuudessa. Metsästäjä meissä (miehissä) herää evoluution hämäristä ja saa kätemme ojentumaan heittoon. Samalla saan suunnattua kehoni voiman tuohon lentävään esineeseen. Heti kädestä lähdettyä tuntee, onko heitto onnistunut vai ei. Ja kun vaivaton helppo kaari syntyy, tuntuu se hyvältä.

Kuinka Hangossa kävi, kun isä ja poika ottivat mittaa toisistaan? Poika pesi isän puolellatoista metrillä. On käynyt, niin kuin pitääkin. Poika ohittaa aina jossain vaiheessa siihen asti vahvemman, taitavamman, osaavamman isänsä. Tuo hetki on aina juhlimisen arvoinen. Ja keihäs taitaa kulkea nyt seuranamme moneen paikkaan.