Etelänmatka

Merinäkymä Helsingin Kaivopuiston rannasta on talvinen. Aurinko on aloittanut mittelönsä lumen kanssa. Merkkejä talven ylivallan musertumisesta on jo näkyvillä. Jää valittaa. Railoja syntyy. Lokit huutavat. Puhtaan valkea lintu täysin sinistä taivasta vasten saa sydämen läikähtämään.

Kävelemme Liuskesaareen. Lisää kevään merkkejä ilmestyy. Laiva on ajanut pitkän railon jäähän. Ja siellä sulan veden äärellä lentelee lintuja. Olen jättänyt kiikarit kotiin. Paikalla on mies kaukoputken kanssa. Hän kertoo katselleensa telkkiä, isokoskeloita, tukkasotkia ja kyhmyjoutsenia. Tuntuu hyvältä kuulla, että nämä kevään ensimmäiset karaistuneet vesilinnut ovat saavuttaneet jäiset rantamme. Uivelo on myös ollut paikalla, mutta nyt sitä ei näy.

Kävelemme Uunisaareen. Nyt ei ole luistelijoita jäällä kuten viikko sitten. Auringon paljastamalle kalliolle on putkahtanut pop-up-kahvila: päivänvarjo, pöytä, muutama tuoli auringossa ja kuuma grilli. Tarjolla on kuumia juomia, leivonnaisia ja höyryäviä makkaroita. Kevään merkki tämäkin. Jäältä meitä lähestyy mies hiihtäen. Lähempää näen, että miehellä on leveät puusukset ja jalassa vanhan malliset monot.

Uintikausi jatkuu. Avantoon pulahtelee karaistuneita miehiä ja naisia. Pari naista jää avantoon juttelemaan ja nautiskelemaan kylmästä kyydistä. Katselemme hetken jäisen veden ystäviä. Pureva viima ei saa otetta näistä kylmän kylvyn mestareista. Meitä alkaa puistattaa ja sukellamme kahvilan lämpöön.

Kassalla kuulen hiihtäjämiehen ja keski-ikäisen naisen juttelevan vanhoista suksimerkeistä. Korviini kantautuvat suksimerkit Järvinen ja Karhu. Pitkästä aikaa kuulen sanonnan ”Lampisen limalaudat”. Se saa hymyn huulilleni. Niiden erikoisominaisuutena oli kuulemma se, että eteenpäin pääsi vain suksia nostamalla, mutta takaperin ne kyllä liukuivat.

Ikkunapöydän äärellä juomme kuumaa teetä. Aurinko kuumottaa lasin läpi mukavasti. Höpisemme niitä näitä ja tarkkailemme ihmisiä ympärillämme. Kahvilan vieritse virtaa hurjapäitä avantoon ja takaisin saunaan. Jotkut menevät hyiseen reikään monta kertaa. Aika monen kahvilassa istujankin hiukset ovat märät. Tänne ne avantoihmiset sitten tulevat pulahdusten ja saunomisten jälkeen. Eipä hassumpi tapa viettää lauantaipäivää.

Meidän viikonlopun etelänmatka on tehty. Hyvästelemme huvilan meren rannalla ja hyisen uimarannan.  Hyvillä mielin palaamme autollemme, joka kuljettaa meidät tältä lomamatkalta kotiin. Jäämme odottelemaan sopivaa ajankohtaa, jolloin voimme jälleen lähteä äkkilähdöllä aurinkokylpyjä ottamaan. Ehkä silloin meri on jo avoin, muutenkin kuin avannon, railojen ja pilkkireikien kohdalta.