Kevät paljastaa kaiken

Keväisenä aamuna minä täytän

lautaset kaurapuurounelmilla

sinä siirrät puuron ja lautasen sivuun

haluatkin syödä paahtoleipiä.

Aurinko häikäisee ikkunan takaa.

Päivällä joki virtaa välissämme

kevät on nostanut vedet korkealle

minä huudan toiselta rannalta

sinä vilkutat vaahtopäiden takaa.

Tuuli lyö yli sanoista tyhjänä.

Keväisenä iltana minä avaan

televisiosta kuvia miehistä ja naisista

sinä siirrät kätesi reiteni päälle

minä puristan kätesi käteni sisään.

Iho koskettaa kuin ensi kertaa.

Yöllä herään kun planeetat liikkuvat

pilvien esirippu repäistään syrjään

silmieni verkot ja kalvot riisutaan

kuu valaisee kasvojesi näyttämön.

Sydän odottaa tähden nousevan lentoon.

Lopulta yö maalaa kuun mustalla

sinä olet valkea höyhen tyynyllä

kuu on kirkastunut katseeni sisään

ja sinä tulet unesta ulos tähän valoon.

Noihin silmiin kerran hukuin

ja niihin hukun aina uudelleen.

Nuo huulet antoivat kosketuksen

niitä suutelen elämästä sopertaen.

Sinun sylisi antaa siunauksen

se kantaa keväisen aamun riemuun.