Nainen ja mies juttelevat kirkkokalenterin yli.
Minä louskutan perjantai-illan maallista sämpylää.
Katsella ikkunoita, joissa on valot ja hahmoja.
Millaista on perhe-elämä noiden seinien sisällä?
Hotellin ikkuna-aamu on pysähtyneen kaunis.
Vain kaksi terrieriä nuuhkii ilmaa. Hihnan perässä tulee nainen korkokengissä.
Miesten mies ravistaa suolaa munan päälle. Saksalainen juo omasta mukista. Minä raukenen päällesi.
Valkokankaalla riehuu myrsky. Salama iskee, puu kaatuu. Kuukkelin metsässä on turvallista. Pöllön pää kääntyy 180 astetta.
Barrikaadeille! Alas tyrannia! Eläköön tasa-arvo! Vive la France! Mielen palo tukehtuu verenvuotoon ja kurjuuteen. Vain kaksi pelastuu. Vuodatan kyyneleet valkoiseen paperiin.
Ranskasta on kävelymatka Thaimaaseen. Lautasella on kuollut kana ilman höyheniä. Huuhtelen sen valkoviinivirrassa vatsaani.
Valokuvaaja on jättänyt kuvat kumarrettaviksi. Mies sulkee ja aukoo ovia. Suosittelee arktista merimaisemaa. Minä istun mieluummin sisällä ja katson kahvissani pyöriviä rahoja. Rasvassa keitetty taikina sokeroituna maistuu hyvältä.
Naisen päivät ovat luetut. Letkut irrotetaan. Mies ja lapset sidotaan toisiinsa tiiviimmin. Nukun sinusta erillään, vaikka pitäisi olla liki.
Mikä on murehtimisen ja huolehtimisen ero? Kuin mennyt ja tuleva. Minä olen tässä. Minä tulen kiinni sinuun. Puistossa puu syleilee puuta.
Elätkö omaa elämääsi? Oletko syntynyt väärään aikakauteen? Onko mennyt kiinnostavampaa? Peittääkö kuninkaan puhe läheisesi sanat?
Vaikka olo on kevyt, niin väsyttää. Laukku on raskas kantaa. Kotona sataa lunta. On takatalvi. Etuovella minua odottaa kevätkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti