Jalat juoksevat ja
mieli haluaa kotiin
keho kertoo tämän
hetken totuuden
ja jalat tallaavat
alleen mielen rahinan.
Juoksun jälkeen maat viheriöivät
ja pääskyt piirtävät
taivaan kaariksi
maailma on juuri
nyt nyrjähtänyt paikoilleen.
Olen kärsinyt kuristavasta
kiireestä
itse olen itseni hiljaa
hirttänyt
tuohon silmukkarataan
päässäni.
Olen pelännyt hajottavaa
kaaosta
ja kaiken aikaa se
on ollut runsautta
pöriseviä
kimalaisia keltaisilla kukilla.
Ota vastaan tämä
armo.
Anna maljasi vuotaa
yli.
Kaukana kukkuu käki.
Miten usein mieli tekeekään tepposia, kun se ei haluaisi, sitä ei huvittaisi, se pelkää tai jotain muuta. Ja keho tietää jaksavansa, liikkuvansa, antavan virtaa ja putsaavan vanhaa pois. Ja liikunnan jälkeen maailma näyttää toisenlaiselta, vaikka se onkin aivan sama maailta. Mieli on kirkkaampi ja rauhallisempi. Olo kertakaikkiaan runsaampi hyvästä =)
VastaaPoistaTotta, mielellä on melkoinen kepposvarasto. Ja jos en ole valppaana, menen aina mieleni retkuun. Siis irti mielivallasta!
PoistaNähdäkseni keho on mieltä viisaampi. Ja kuten sanoit, yksi parhaista tavoista, ellei paras, kirkastaa mieli on liikkuminen.
Tämä runo sopii nyt hyvin tähän minun kesäloman aloitukseen...kiitos! Mukavia kesäkelejä ja toivon sinulle jatkossakin antoisia sanailuja :)
VastaaPoistaKiitos Evangelina. Antoisaa ja kaunista lomaa ja kesää!
VastaaPoista