Muistutuksia
itselle sarja on päässyt päätösjaksoonsa.
Päästä irti
aikansa eläneestä!
![]() |
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pikkusormi |
Viimeisenä vaan
ei pikkuriikkisempänä on syytä muistaa pikkurilliä. Kaikki alkaa pienestä ja
kasvaa isoksi. Kaikki ongelmat ovat alussa pieniä, mutta kasvavat hoitamattomina
jättikokoisiksi. Älä siis kerrytä elämätöntä, kohtaamatonta menneisyyttä. Pidä
menneisyyden osuus elämästäsi pienenä. Suuntaudu enemmän tulevaan ja elä tätä
hetkeä. Kaikki muuttuu kaiken aikaa. Eilisen totuudet ovat menneiden aikojen
dogmeja. Päästä irti vanhasta.
Vanhan ei
tarvitse olla kovinkaan vanhaa kun se on jo auttamattomasti vanhaa ja muodostaa sinulle esteen
elämäsi luonnolliseen virtaukseen. Jos sinulla on odotus ja asiat eivät
menekään odotuksesi mukaan, pystytkö nollaamaan tilanteen ja jatkamaan matkaa
uudesta tilanteesta käsin vai jäätkö kiinni odotukseesi ja kiroilet pilalle
mennyttä päivää. Minulle irtipäästäminen on ennen kaikkea tätä. Minulla on
kyllä haluja ja odotuksia. Mutta minun on hyvä olla kiintymättä niihin. Samaten
minulla on tavaraa ja rakkaita asioita elämässäni. Mutta minun on hyvä olla
kiintymättä niihin. Koska jos kiinnyn, niin annan onneni noiden asioiden
varaan. Jos olen kiintynyt, en voi olla onnellinen ilman asioita, joihin olen
kiintynyt. Ja jos onneni riippuu niistä, niin en voi menettää niitä. Ja silloin
minuun iskee pelko niiden menetyksestä. Ja pelon kanssa en voi olla vapaa. Itse
asiassa en voi kunnolla rakastaa, jos pelkään.
Viisaita sanoja. Pitää syventyä pidemmällekkin blogisi sanomaan. On jäänyt pitkältä aikaa lukematta.
VastaaPoista"Toista ihmistä ei voi rakastaa, ennenkuin on oppinut rakastamaan itseään. Se ei ole itserakkautta,vaan itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on."
Juu, tänne vaan pöyhimään ja syventymään;o)
VastaaPoistaOn tosiaan hyvä painottaa itsensä rakastamisen tärkeyttä. Viisaasti sanot, että rakastaminen on hyväksymistä. Ei-hyväksytyn on vaikea hyväksyä muitakaan. Ja siis vaikea rakastaa.