14.11.2016

Kaarelanjoella - 12.11.2016

Pienellä aamupäiväkävelyllä puoliskoni kanssa. Suuntaamme omenatarhan ruokinnalle. Joku on sahannut ruokinnalle johtavan kuusikujan puiden alimpia oksia pois. Ikävä juttu, meistä on ollut kiva hieman kumarrella oksien alitse.


Minulla on rasvamakkaroita mukanani. Auringonkukansiemeniä en ole yrityksistä huolimatta saanut hankittua. Ne ovat ilmeisesti tilapäisesti loppuneet äkillisen lumentulon seurauksena, kun ihmiset ovat kilvan laittaneet ruokinnat pystyyn. No jaa, pienissä pusseissa kyllä saa, mutta säkkejä en ole löytänyt. Onneksi ruokintamme on mukavasti kommuunistunut ja useampi ihminen tuo sinne purtavaa. Lämmin kiitos näille hyvän tahdon haltijoille!


Ruokinnalla onkin kiva vilske. Tali- ja sinitiaiset, mustarastaat ja viherpeipot ovat runsaslukuisina paikalla. Muutamia punatulkkuja viheltelee puissa.


Vaikka seisoskelemme melko lähellä ruokintapönttöjä, niin jopa närhi ja harakka uskaltavat tulla syömään. Kesyjä ovat. Ruokinnalla pyörinyt punarinta ei meille nyt näyttäydy.


Kuuntelen lintujen ääniä. Jostain putkahtaa päähäni Anthem-laulun alkusanat:

The birds they sang
at the break of day
Start again
I heard them say

Leonard Cohenin karhea matala ääni sekoittuu lintujen korkeisiin vinkaisuihin. Tämän tulkitsijan poismenoa ei olekaan ihan helppo niellä. Närhen rääkäisy palauttaa maan pinnalle.


Pällisteltyämme aikamme jatkamme joen yli viljelypalstoille. Joki on tässä kohtaa avoin kovan virtauksen vuoksi. Palstoilla ihailemme viljelijöiden jättämiä kasveja nyt luonnon pakastamina. Täältä löytyy myös pari auringonkukkaa, vaikka kaupasta ei.


Palokärki lentää yli kiivaasti huutaen. Varikset rähisevät lähistöllä. Syykin löytyy, kun sähkötolpan päähän lentää kanahaukka.


Puoliskoni lähtee kotiin ja minä jatkan vielä tarkoituksena käydä lammen patoaltaalla katsastamassa, onko sorsia vielä maisemissa.

Sitä ennen kiepsahdan Malminkartanon talojen lomaan paikkaan, missä viikko sitten yhytin punarinnan. Sitä ei nyt näy, liekö talvi korjannut talteen. Toivottavasti ei, vaan lintu on löytänyt hengenpitimikseen jonkun ruokinnan. Kolmenkymmenen tilhen parvi viipottaa kovaa vauhtia ohi. Katselen, kuinka varis rapsuttelee nokallaan kaverinsa selkää. Kaveri levittää siipensäkin nautinnosta. Toimitus kestää pitkään.


Koukkaan rautatiesillan ruokinnalle. Se ei petä. Yhytän tämän ruokinnan varmat lajit: pikkuvarpusia ja keltasirkkuja. Rautatiesillan alla sulassa maassa tonkii parinkymmenen mustarastaan joukko maata. Ainakin kotiloita näyttää löytyvän. Mustien rastaiden joukosta löydän yhden punakylkisen rastaan. Siis punakylkirastaan.


Matkalla lammen padolle löytyy päätön seepra, lumessa vaaniva leijona, puissa leijuvia paperipalloja ja ihka elävä ja komea fasaanikukko. Padolla ei ole sorsan sorsaa.


Matkalla kotiin seuraan vielä, kuinka mustarastasjoukkio kaivaa lämpöputken sulattamaa maata. Mukava lopetushavainto on päiväkodin nurkalla koivussa istuva sepelkyyhky.


Havaitut lintulajit: talitiainen, sinitiainen, varpunen, mustarastas, varis, naakka, harakka, viherpeippo, punatulkku, närhi, räkättirastas, palokärki, kanahaukka, tilhi, pikkuvarpunen, keltasirkku, punakylkirastas, fasaani ja sepelkyyhky. Yhteensä 19 lajia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti