Pimeyden ja valon päivä

Outo päivä. Aamun viiden minuutin runoksi sukeutuu:

Pimeydestä nousee ääni

resonoi rumpuna rinnassa.

Höyryän aamun pakkasessa

kehoni tärisee kauttaaltaan.

Riemuitse, olet elossa!

Järjestelen tavaroita, niitä vähiä, mitkä enää järjestämättä on. Johanna Kurkelan enkelin ääni soi kuulokkeista:

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan

vaikken oikeesti henkeä saa.

Mä niin reipas tänään oon

Sä et nää, että matkalla oon - pimeyteen.

Kännykkään tulee viesti kaverilta: Leonard Cohen on kuollut. Kurkela vaihtuu Coheniin

Ring the bells that still can ring

Forget your perfect offering

There is a crack in everything

That's how the light gets in.

Ulkona pakkanen ja aurinko. Survaisen sukset ulos ja lähden metsään hiihtämään.

Parturissa on koira. Sillä on keltainen lelu suussa. Rapsutan sitä korvan takaa. Se kellahtaa selälleen. Rapsutan sitä mahasta hyvän aikaa. Parturi puhuu auringosta ja valosta. Hän oli nähnyt junamatkustajalla kirkkaan keltaiset huopikkaat, kehunut niiden kauneutta ja saanut isot kiitokset ja kauniin hymyn. Ja tänään hänellä on päällään kirkkaan keltainen työasu.

Pimeyden ja valon päivä. Tänään.