Aamu alkoi aamiaisella, autolla ajolla ja
ohjuksilla. Yhdysvallat oli iskenyt risteilyohjuksilla lentokentälle Syyriassa.
Astuessani ulos autosta huomasin, että täällä lensivät ohjusten sijaan linnut
ja jylinän sijaan sain kuunnella laulurastaiden tarinoita. Ne tarinat veivät
minut syviin erämaihin, koskemattoman metsän syvyyksiin, missä taivalta tehtiin
päiväkausiin, välillä levättiin kuusen havujen päällä tähtiä katsellen,
nukahdettiin mustarastaiden huilun säveliin ja herättiin uuteen aamuun, punarinnan
pulinoihin.
Nyt olen tässä. En tehnyt matkaa
päiväkausia, mutta puolitoista tuntia kuitenkin. Kuinka löysinkään puolitutusta
maastosta näin hienon uuden paikan. Paikan, josta on mainio näkyvyys moneen
suuntaan ja paikka on silti rauhaisa. Mikäs tässä on ollessa, kun kiuru
livertää katkeamatta taivaalla, töyhtöhyypät vinkuvat lentäessään
töppösiivillään ja kaksi kurkea toitottaa kevään riemua. Kaiken huipentumana
sielulintuni, näin kait voidaan sanoa, harmaapäätikka, alkaa viheltää takanani
olevassa metsikössä. Tätä voi hyvin sanoa pyhäksi paikaksi. Tämä paikka on
esimerkki ihmisen ja luonnon sopusuhtaisesta liitosta.
 |
| Aamupäivän rauhaa ja pyhyyttä. |
Syön aamiaista ja katselen taivaalle.
Löydän kiikareihini lentävän harmaahaikaran. Samaan kiikarilliseen tunkeutuu
pieni lintu, joka lentää syvään aaltoillen. Se lentää minua kohti. Seuraan sitä
hymy huulilla. Vasta kun se on pääni yläpuolella lasken kiikarit ja tervehdin
sitä ilolla: tervetuloa, kevään ensimmäinen västäräkki, minulle.
Pian saan jälleen tekemistä: viiden hanhen
parvi soutaa minua kohti. En tunnista hanhia täysin lajilleen, paitsi yhden,
jonka mahapuoli on kovin viiruinen ja tumma. Joukossa lentää siis ainakin yksi
tundrahanhi. Pelloilla ei ole suuria hanhikertymiä, niiden aika on tältä
keväältä jo ohi. Ainoastaan jokunen meri-, kanadan- ja valkoposkihanhiparvi
löytyy taivaalta. Myös muutama muuttava pikkuparvi tarkemmin määrittämättömiksi
jääviä harmaahanhia on liikenteessä.
 |
| Kurjella on pissahätä :) |
Peltojen yllä on kuitenkin paikallista vilskettä.
Kahdentoista taivaanvuohen parvi kiertelee peltoja laskeutuen aina välillä
ruokailemaan. Vaikka näen laskeutumispaikan, on näitä maastonvärisiä lintuja
vaikea erottaa multaisesta maasta. Myös metsäviklo on välillä lennossa, yhtä
äänekkäänä kuin aina. Sepelkyyhkyjen suurimmassa parvessa on 60 kyyhkyä,
uuttukyyhkyparvessa 12 lintua, kottaraisten parvessa 40 lintua ja töyhtöhyyppiä
lasken olevan ainakin 120 yksilöä. Räkättien suurin parvi on 80 linnun
suuruinen. Niiden joukosta erotan laulu- ja punakylkirastaita sekä muutaman
kulorastaan ja yhden pajusirkun. Yhdeksän laulujoutsenen parvi laskeutuu
pelloille välkehtien kauniisti auringonvalossa.
 |
| Metsäkaurislauma pelloilla ruokailemassa. |
Muutto on hieman jäissä, vaikka tuulen
suunta on kohdillaan: vain pieniä sepelkyyhkyparvia, lisää västäräkkejä,
peippoparvia ja yksi kuikkalintu, toistaiseksi. Niinpä minulla on aikaa
seurailla myös nisäkkäitä. Aiemmin aamulla pääsin melko lähelle
metsäkaurislaumaa ja nyt viiden kuusipeuran lauma lähestyy olinpaikkaani.
Kuusipeuran uudeksi nimeksi on ehdotettu täpläkaurista, saa nähdä kumpi nimi jää
elämään. Peurat kulkevat peräkkäin ja pysähtyvät tuon tuostakin syömään ruohoa.
Ne palaavat samoja jälkiä takaisin.
 |
| Täpläkauriit kävelevät peräkkäin. |
Kun on pitkään paikallaan tekee mieli välillä
liikkua. Niin nytkin. Notkistelen jäseniäni pienellä kävelylenkillä. Tutkin
minulle tuntemattomia kulmia tässä peltojen ja metsien mosaiikissa, kunnes
yhden polun päässä alkaa koira haukkua. Talo, siis U-käännös. Samassa näen
taivaalla muuttavan piekanan. Koira räksyttää. Menen siitä kauemmas. Näen
toisenkin petolinnun ja vielä kolmannenkin liukuvan ylitseni. Näistä en erota,
onko kyseessä hiirihaukka vai piekana. Palaan tähystelypaikalleni, nyt kun
kerran petoja alkaa valua esiin.
Tähystelypaikaltani näen vielä yhden
piekanan, neljä hiirihaukkaa, kaksi piekanaa tai hiirihaukkaa, yhden
merikotkan, yhden tuulihaukan ja viisi varpushaukkaa. Pienehkö petomuuttopurkauma,
joka loppuu yhtä äkkiä kuin alkoikin.
Petomuuton hyydyttyä olen valmis jatkamaan
matkaa. Kierrän pellot sellaiselta sivustalta, jolla en ole vielä ollutkaan.
Eli tänään ollaan tutkimusmatkalla. Ja kuten tutkimusmatkailija, minäkin
kohtaan vaikeuksia, jotka tietenkin voitetaan. Suuret pelto-ojat ylitetään
rohkeudella ja viekkaudella. Alkava migreeni hoidetaan särkylääkkeellä ja
puolen tunnin torkuilla pelto-ojan törmällä. Ja kun väsyneenä mutta onnellisena
saavun autolle, huomaan havainneeni puolensataa lintulajia. Ja kaksi kaurislajia.
Näen myös ensimmäiset elävät muurahaiset tänä vuonna auringon lämmittämässä
keossa peltojen laidalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti