18.4.2017

Luonnon lumoa Danskarbyssä - Huhtikuu

Aamu alkoi aamiaisella, autolla ajolla ja ohjuksilla. Yhdysvallat oli iskenyt risteilyohjuksilla lentokentälle Syyriassa. Astuessani ulos autosta huomasin, että täällä lensivät ohjusten sijaan linnut ja jylinän sijaan sain kuunnella laulurastaiden tarinoita. Ne tarinat veivät minut syviin erämaihin, koskemattoman metsän syvyyksiin, missä taivalta tehtiin päiväkausiin, välillä levättiin kuusen havujen päällä tähtiä katsellen, nukahdettiin mustarastaiden huilun säveliin ja herättiin uuteen aamuun, punarinnan pulinoihin.


Nyt olen tässä. En tehnyt matkaa päiväkausia, mutta puolitoista tuntia kuitenkin. Kuinka löysinkään puolitutusta maastosta näin hienon uuden paikan. Paikan, josta on mainio näkyvyys moneen suuntaan ja paikka on silti rauhaisa. Mikäs tässä on ollessa, kun kiuru livertää katkeamatta taivaalla, töyhtöhyypät vinkuvat lentäessään töppösiivillään ja kaksi kurkea toitottaa kevään riemua. Kaiken huipentumana sielulintuni, näin kait voidaan sanoa, harmaapäätikka, alkaa viheltää takanani olevassa metsikössä. Tätä voi hyvin sanoa pyhäksi paikaksi. Tämä paikka on esimerkki ihmisen ja luonnon sopusuhtaisesta liitosta.

Aamupäivän rauhaa ja pyhyyttä.

Syön aamiaista ja katselen taivaalle. Löydän kiikareihini lentävän harmaahaikaran. Samaan kiikarilliseen tunkeutuu pieni lintu, joka lentää syvään aaltoillen. Se lentää minua kohti. Seuraan sitä hymy huulilla. Vasta kun se on pääni yläpuolella lasken kiikarit ja tervehdin sitä ilolla: tervetuloa, kevään ensimmäinen västäräkki, minulle.

Pian saan jälleen tekemistä: viiden hanhen parvi soutaa minua kohti. En tunnista hanhia täysin lajilleen, paitsi yhden, jonka mahapuoli on kovin viiruinen ja tumma. Joukossa lentää siis ainakin yksi tundrahanhi. Pelloilla ei ole suuria hanhikertymiä, niiden aika on tältä keväältä jo ohi. Ainoastaan jokunen meri-, kanadan- ja valkoposkihanhiparvi löytyy taivaalta. Myös muutama muuttava pikkuparvi tarkemmin määrittämättömiksi jääviä harmaahanhia on liikenteessä. 

Kurjella on pissahätä :)

Peltojen yllä on kuitenkin paikallista vilskettä. Kahdentoista taivaanvuohen parvi kiertelee peltoja laskeutuen aina välillä ruokailemaan. Vaikka näen laskeutumispaikan, on näitä maastonvärisiä lintuja vaikea erottaa multaisesta maasta. Myös metsäviklo on välillä lennossa, yhtä äänekkäänä kuin aina. Sepelkyyhkyjen suurimmassa parvessa on 60 kyyhkyä, uuttukyyhkyparvessa 12 lintua, kottaraisten parvessa 40 lintua ja töyhtöhyyppiä lasken olevan ainakin 120 yksilöä. Räkättien suurin parvi on 80 linnun suuruinen. Niiden joukosta erotan laulu- ja punakylkirastaita sekä muutaman kulorastaan ja yhden pajusirkun. Yhdeksän laulujoutsenen parvi laskeutuu pelloille välkehtien kauniisti auringonvalossa.

Metsäkaurislauma pelloilla ruokailemassa.

Muutto on hieman jäissä, vaikka tuulen suunta on kohdillaan: vain pieniä sepelkyyhkyparvia, lisää västäräkkejä, peippoparvia ja yksi kuikkalintu, toistaiseksi. Niinpä minulla on aikaa seurailla myös nisäkkäitä. Aiemmin aamulla pääsin melko lähelle metsäkaurislaumaa ja nyt viiden kuusipeuran lauma lähestyy olinpaikkaani. Kuusipeuran uudeksi nimeksi on ehdotettu täpläkaurista, saa nähdä kumpi nimi jää elämään. Peurat kulkevat peräkkäin ja pysähtyvät tuon tuostakin syömään ruohoa. Ne palaavat samoja jälkiä takaisin.

Täpläkauriit kävelevät peräkkäin.

Kun on pitkään paikallaan tekee mieli välillä liikkua. Niin nytkin. Notkistelen jäseniäni pienellä kävelylenkillä. Tutkin minulle tuntemattomia kulmia tässä peltojen ja metsien mosaiikissa, kunnes yhden polun päässä alkaa koira haukkua. Talo, siis U-käännös. Samassa näen taivaalla muuttavan piekanan. Koira räksyttää. Menen siitä kauemmas. Näen toisenkin petolinnun ja vielä kolmannenkin liukuvan ylitseni. Näistä en erota, onko kyseessä hiirihaukka vai piekana. Palaan tähystelypaikalleni, nyt kun kerran petoja alkaa valua esiin.

Tähystelypaikaltani näen vielä yhden piekanan, neljä hiirihaukkaa, kaksi piekanaa tai hiirihaukkaa, yhden merikotkan, yhden tuulihaukan ja viisi varpushaukkaa. Pienehkö petomuuttopurkauma, joka loppuu yhtä äkkiä kuin alkoikin.



Petomuuton hyydyttyä olen valmis jatkamaan matkaa. Kierrän pellot sellaiselta sivustalta, jolla en ole vielä ollutkaan. Eli tänään ollaan tutkimusmatkalla. Ja kuten tutkimusmatkailija, minäkin kohtaan vaikeuksia, jotka tietenkin voitetaan. Suuret pelto-ojat ylitetään rohkeudella ja viekkaudella. Alkava migreeni hoidetaan särkylääkkeellä ja puolen tunnin torkuilla pelto-ojan törmällä. Ja kun väsyneenä mutta onnellisena saavun autolle, huomaan havainneeni puolensataa lintulajia. Ja kaksi kaurislajia. Näen myös ensimmäiset elävät muurahaiset tänä vuonna auringon lämmittämässä keossa peltojen laidalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti