"Laskeutuvassa hämärässä
se näytti paljon suuremmalta kuin se todella oli. Ylväs pää laskeutui, mutta
kohosi jälleen heti. Se luovutti nyt nopeasti kesyttömyytensä yölle, joka
kohosi ympärillämme kuin tumma vesi. Sen suuret silmät katsoivat omiini.
Liikauttaessani käsivarttani sen kasvojen edessä ne jatkoivat yhä katsomistaan,
ikään kuin se näkisi takanani jotakin, josta se ei voinut kääntää katsettaan.
Viimeinen valonsäde liuskoittui ja mureni maahan. Etäisyys siirtyi saaren
jalavien hämärän rivin lävitse ja tuli lähemmäksi ja kasautui tummuuteen haukan
takana. Tiesin, ettei se nyt lähtisi lentoon."
”Olen aina halunnut elää
ulkoilmaelämää, olla tuolla ulkona asioiden äärireunoilla, antaa inhimillisen
huuhtoutua tyhjyyteen ja äänettömyyteen niin kuin kettu irrottaa hajunsa veden
kylmään maailmattomuuteen, palata kaupunkiin muukalaisena. Vaeltelu saa
versomaan autuuden, joka himmenee kotiin palatessa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti