”Sinä iltana istuin kotona ja
yritin lukea, mutta lukemisesta ei tullut mitään. Minä pelkäsin huomispäivää;
olihan aivan luonnotonta, että minun, vanhan, vauhkon, ihmisvieraan erakon piti
mennä johonkin kaameaan uudenaikaiseen tee- ja tanssihuoneistoon, missä jazzmusiikki
pauhasi, ja kaiken lisäksi vielä tanssia uppo-outojen ihmisten nähden, vaikken
tanssia edes osannut. Ja minun täytyy tunnustaa, että häpesin itseäni, kun
naureskellen avasin gramofonin kannen ja panin levyn pyörimään ja omia
aikojani, sukkasillani, aloin harjoitella foxtrot-askeleita.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti