Rakas kirja 7/10

”Rakastin väljyyttä elämässäni. Toisinaan saatoin kesäaamuisin, käytyäni ensin tapani mukaan uimassa, istua majani ovella auringonpaisteessa päivännoususta keskipäivään vaipuneena unelmiini siinä mäntyjen, pähkinäpuiden ja sumakkipensaiden keskellä häiriintymättömässä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, lintujen laulaessa ympärilläni tai lennellessä äänettömästi läpi talon, aina siihen saakka, kunnes aurinko osui läntiseen ikkunaani tai kunnes etäiseltä maantieltä kantautui korviini jonkun matkamiehen rattaiden ratina, muistuttaen minua ajan kulumisesta. Tuollaisina tuokioina kasvoin niin kuin maissi kasvaa yöllä, ja ne olivat paljon merkityksellisempiä kuin mikään kätteni työ olisi ollut.”