tiheän
yön jälkeen olen sanaton
kuuntelen
ratisevaa ruohoa lasin takaa
puiden
pylväät kannattavat taivasta
ja kirkkaus
läpäisee pimeään käpertyneet
venyttelen
ja työnnyn ihosta ulos asuntoon
kuin
koivun oksa kuusen havujen lomaan
lattia
alkaa elää, narahdella, värähdellä
tanssikaa,
tanssikaa jalat tätä juurevaa jazzia
soikoon
ääni kaareutuvissa holveissa
ja mutaisten
ojien seisovissa vesissä
soikoon
laulu voimavärssyksi väsyneille
ja tuutulauluksi
tuimille taistelijoille
tänään
olen tässä, päivä jo alkakoon
seison
suorana kuin sotaan valmis
tähystän
varjoja ja odotan tulijaa
onko sillä
siivet vai onko se musta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti