Sininen planeetta

Kuiva tuuli leikkaa huulet halki

tam tam tam, paljas jalka tömisee

aurinko on kekäle taivaan uunissa

tam tam tam, paljas jalka tömisee

ja kevyesti pölisee hiekka aavikon dyyneissä.

Lennän taas ikuiseen kaupunkiin

nousen katakombeista akvedukteille

nautin matkasta mutta jokin sisällä särähtää.

Johtaako helppo mukavuus lopulta kuolioon?

Milloin me nahistuimme varkaiksi ja pelkureiksi?

Viemme lapsiltamme tähdet taivaalta

pelkäämme krapulaa – juomme lisää.

Sininen planeetta kiertää tyhjyydessä

maameren lapset ovat vihaisia, ovat vihaisia

kuuma huuto nousee, ovat peloissaan

kiertyy yli maan, toivo viha toivo.

Maailman navoilla ikuinen jää sulaa

jää karhu, jää, jää karhu, jää

lohkareet luhistuvat hylkeiden alta

jää karhu, jää, jää karhu, jää

ja hiljaa nousee vesi meren mainingeissa.

Lapsena pyydystin suuria hiutaleita

suoraan ilmasta kielen päälle sulamaan

nyt auon suutani talvella vesisateessa.

Lumi, lumi, lumi, käyt kovin vähiin

lapsia ei saa ulos pimeään leikkimään

pihalla hymyilee polyeteeni ukko.

Milloin aloimme katsoa ohi ja unohtaa?

Kun rajat ryskyvät ja tulva nousee

meidät on kaikki heitetty myrskyn silmään.

Sininen planeetta kiertää tyhjyydessä

maameren lapset ovat vihaisia, ovat vihaisia

kuuma huuto nousee, ovat peloissaan

kiertyy yli maan, toivo viha toivo.

Me sytytämme sotia - emme soihtuja

välitämme eduista - emme tulevaisuudesta

ilmasto muuttuu - me emme halua

ja maa tukehtuu taivaan peittoon

mutta sinestä vielä kuulen kiurun laulun.

Innoituksena runoon toimi kyltti nuorten mielenosoituksessa eduskuntatalon edessä: ”Tilanne on niin huono, että jopa introvertit ovat täällä.”