16.2.2020

Piippuja - hollantilainen ja lentävä Clan


Minulla on piippu, vaikken poltakaan. Sain sen kaveriltani 33 ja 1/3 -vuotislahjaksi. Se on hieno ”mahonkinen” piippu. Se tuntuu kädessä mukavan sileältä. Se on pakattu suojapussiin. Kaikesta huomaa, että se on laatupiippu, kaikki yksityiskohdat kohdallaan.


Se ei kuitenkaan ole ensimmäinen piippuni. Ensimmäisen ostin Interrail-matkaltani. Muistini mukaan Amsterdamista. Se oli hieman kummallinen kapine, jossa oli suora varsi ja piipun pesä oli vain koverrettu paksunevan varren päähän. Voi olla, että ostopaikka huomioiden se oli sovelias myös jonkun muun kuin tupakan polttamiseen. Piipun mukana tuli myös rasseja, tupakkakokkareita, kuin pikakahvin muruja ja filtteripatruunoita, jotka laitettiin piipun varteen suodattamaan pahimmat kitkeryydet pois. Melkoinen setti siis. 

Polttelin matkalla ja pikkuhiljaa matkan jälkeen tupakkakokkareet pois. Koska piippupesä oli hyvin pieni, niin siihen ei käynyt normaali piipputupakka, enkä Suomesta löytänyt vastaavaa kokkaretupakkaa. Ihmettelin myös filttereiden tarkoitusta ; eihän normaalipiipussakaan ollut sellaisia. Lopputulema oli, että piippu pyöri aikansa laatikoissani, kunnes heitin sen turhana pois, vaikkakin se olisi saattanut toimia vielä pelkkänä matkamuistona.

Jaa, nyt muistinkin, että ennen ensimmäistä piippua oli minun kaikkein ensimmäinen piippuni. Olin noin kymmenvuotias, kun löysin enojeni verstaasta holkin. Sen kaveriksi veistin käyrästä oksasta varren, jonka sovitin tiiviisti holkkiin. Piippuni oli valmis: holkki toimi piipun pesänä ja käyrä oksa piipun vartena. Annoin sille nimeksi Clan. Se oli hyvin pieni piippu, muuta siitä lähtien se roikkui jatkuvasti huulessani. Kunnes nuorempi enoni hermostui, otti sen suustani ja viskasi koko verstasrakennuksen yli tunkiolle, sinne rottien asuinsijoille. 

Etsin sitä kuumeisesti tunkion luota melkein tunnin, mutta en löytänyt. Miksi enoni teki noin julman tempun? Olinhan niin kovin kiintynyt piippuuni. Enkä viitsinyt tehdä uutta piippuakaan, koska arvelin, että sille käy yhtä huonosti. En tiedä, olenko pienenä lapsena syönyt tuttia, mutta kovuudessaan tämä piippuero varmasti rinnastui tutista vierottamiseen. Tai aikuisella ihmisellä tupakasta vierottamiseen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti