Olen pitänyt taukoa blogikirjoittamisesta. Se ei ollut harkittu tauko, se vain tapahtui. Oli paljon tekemistä töissä ja vapaa-ajallakin erilaisia projekteja. Joten blogien kirjoittaminen vain jäi kakkoseksi, kun priorisoin muita tehtäviä sen edelle.
Moni pitää erilaisia taukoja: tipaton tammikuu, sosiaalisen median paasto, karkkilakko, taukoa töistä eli loma. Ovatko ne nautinnollisia ja onko niistä hyötyä?
Tuossa kirjoittelin, että on ollut paljon työtehtäviä. Tästä tuli mieleeni hauska juttu, jonka kuulin työkaveriltani. Hän oli päättänyt poistaa kiireen elämästään. No, tottakai heti tuli työkaveri kysymään: ”Onko sulla kiire?” johon työkaverini vastasi kieltävästi. No, silloin kysyjä pyysi, voisiko työkaverini tehdä hänelle yhden jutun. Työkaverini vastasi, ettei hänellä ole aikaa. Silloin kysyjä hämmästyi ja totesi: ”Juurihan sanoit, ettei sinulla ole kiirettä.” Työkaveriltani kului paljon sanoja, kun hän yritti selittää, mitä eroa on kiireellä ja sillä, että on paljon tekemistä eikä ollut lainkaan vakuuttunut keskustelun jälkeen, oliko toinen ymmärtänyt asian. Tosiasiahan on, että jos on paljon tekemistä, niin kiire todellakin kannattaa lopettaa, jotta ennättää tehdä työtehtävät ajoissa eikä aikaa ja energiaa kulu turhaan hössöttämiseen. Kiire on huolestuneiden tai panikoituvien aivojen aiheuttama mielentila. Tekeminen on paras kiireen poistaja ja helpottaa ahdistunutta mieltä.
Moni pitää taukoa kiinteästä ruoasta (nestepaasto), ruoan osista (vähähiilihydraattinen ruokavalio) tai vain liiallisesta syömisestä (dieetti). Yleinen lopputulema erilaisista ruokatauoista on se, että kun tauko on ohi, syödään entistä enemmän ja paluu normaaliin tapahtuu hyvinkin nopeasti. Ja usein ajetaan varmuuden vuoksi ohi normaalin, jolloin varmuuden vuoksi syödään varastoon, koska ruokatauosta panikoitunut elimistö haluaa varautua mahdolliseen seuraavaan puutteeseen varastoimalla läskiä niiden tulevien pahojen päivien varalle.
Tauko ei aina virkistä. Olemme puolisoni kanssa erilaisia taukoajia. Espanjan pitkillä kävelyreissuillamme totesimme erilaisen suhtautumisen taukoihin. Minä pidän tauoista, silloin voi vaikkapa istahtaa mukavaan kahvilaan, vaikkei olisi jano tai nälkäkään. Taukojen aikana voi tutustua ihmisiin ja tapahtua kaikkea yllättävää. Ja minua tauot kävelystä oikeasti virkistävät. Tauon jälkeen on helpompi jatkaa kävelyä. Puolisoni haluaisi pitää taukoja paljon harvemmin. Juuri kun hän on päässyt vauhtiin, pitäisi taas mennä tauolle. Hän saattaa tauon aikana odottaa, että hei, koska voidaan taas jatkaa. Ja tauon jälkeen liikkeelle lähteminen on hänelle tahmeaa. Niin olemme erilaisia.
Mitä tekee tauko ihmiselle? Olenko nyt virkeämpi tai halukkaampi kirjoittaja? En tiedä, voi olla. Ainakin huomaan, että pidän tästä ja tämä tekee minulle hyvää. Ja nyt on taas aikaa kirjoittamiselle.
Mikä olisi seuraava taukoni? Juuri nyt, kun pidän taukoa työstä loman muodossa, parhaimmalle tauolle tuntuu tauko hälinästä: äänistä (lähden maalle), mediasta (luen kokonaisia kirjoja), samaa rataa pyörivistä ajatuksista (meditoin pari kertaa päivässä), suunnittelusta (lähdetäänpä ja kokeillaan, ex tempore).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti