18.2.2011

Kahdesti vuodessa


Meillä on vaimoni kanssa yhteinen harrastus. Harrastamme viikonloppuyöpymistä Helsingin keskustassa. Toiminta sai alkunsa toistakymmentä vuotta sitten, kun vaimoni huokaisi, ettei keksi minulle mitään synttärilahjaa. Tuolloin päätimme, että emme osta enää toisillemme hyllyntäytettä pieneen kotiimme. Päätimme hoitaa synttärit siten, että toinen tarjoaa pikkumatkan ja yllätysohjelman päivänsankarille.


Aluksi synttärilahjat olivat yhden yön mittaisia, mutta nälkä kasvoi syödessä ja jo jonkin aikaa olemme viettäneet kahden yön sessioita. Aluksi veimme toisiamme myös Helsingin ulkopuolelle. Porvoossa löysin itseni laulamasta ”Milla hei sun täytyy muuttuu…” pienen yksiön kokoisessa karaokebaarissa. Tuon laulettuani totesin, että oli se muuten hiton vaikea biisi laulaa, hatunnosto siis Anssi Kelalle. Pisin synttärimatka on suuntautunut Pariisiin asti. Jossain vaiheessa päädyimme kalastajan oivallukseen merta edemmäs menemisen turhuudesta. Pihvi - tai siis kala - löytyy myös kotikaupungistamme. Pääasia, että pääsee kotoa pois.


Viime viikonloppuna vietimme synttäreitäni Helsingissä Hakaniemen Strand-hotellissa, josta on tullut suosikkipaikkamme. Ulkona oli kova pakkanen ja kylmä pohjoisen puoleinen viima. Liikkuminen ulkoilmassa jäi tästä syystä vähiin. Ulkoiluksi riitti Hakaniemen rannan pilkkijöiden seuraaminen hotellin ikkunasta. Ruoka on vanhemmiten tärkeä asia mennen välillä sen nuoruuden tärkeimmän asian ohi. Saimme nauttia viikonlopun aikana molemmista. Aamiaiset olivat monipuoliset ja käytössämme oli Lounge Bar, jossa kävimme popsimassa maukasta välipalaa aina silloin tällöin jopa siihen pisteeseen asti, että oikeat syömiset jäivät tyystin väliin.

Näillä synttäreillä uppouduimme kuvien maailmaan. Kävimme katsomassa Pentti Sammallahden runsaskuvaisen ja mielenkiintoisen valokuvanäyttelyn. Katsoimme myös liikkuvaa kuvaa kolmen leffan verran: Facebookin synnystä kertova ”The Social Network” , elokuva Hella Wuolijoesta ja änkytyskuvaus ”Kuninkaan puhe” olivat silmiemme tuijotuskohteina. FB-leffa oli avartava kurkistus kuumaan IT-huumaan ja Mark Zuckerbergin persoonaan ja motiiveihin. Matti ja Teppo sen jo aikanaan tiesivät: kaiken takana on nainen. Elokuvan mukaan myös Facebook sai innoituksen naisista ja erityisesti yhdestä naisesta. ”Hella W” -leffan paras anti oli musiikin ja hienon kuvauksen muodostama tunnelma. Kuninkaan puhe oli elokuvista vaikuttavin. Näyttelijätyö oli loistavaa. Katsojana sai kokea myötähäpeää, nauraa ja seurata mahtavaa kehitystarinaa, kun tuleva kuningas kamppaili änkytyksensä kanssa.


Tällaista sisätoimintaa oli viikonloppumme tällä kertaa. Synttäriemme ajallinen ero on tasan puoli vuotta, joten jos Luoja suo, niin seuraavan kerran vietämme vaimoni synttäreitä kesällä. Silloin on luvassa myös ulkotoimintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti