Vessareissu

Liiterin nurkalla makaan huopatossut oikosenaan. Hanki on kuin morsiusvuode: valkea, pehmeä ja siinä on hyvä maata kaiken hälinän jälkeen. Morsian on mielikuvitusta ja huntuna kädessä törröttää vessapaperirulla. Huulille sulanut pakkaslumi on tämän yön samppanjaa.

Lumityyny pään alla katson edessäni nousevaa näytelmää. Sitä mukaa, kun silmäni tottuvat talviseen yövaloon, alkavat näytelmän esiintyjät astua esiin. Kulissit nousevat paikoilleen. Tuossa on liiteriaitio ja tuossa kaivonkansi istuttavaksi. Puhelinlangat roikkuvat taivasta vasten ja kauempana erottuu metsän tumma vyö. Yksittäiset kuusenlatvat alkavat piirtyä terävinä taivasta vasten. Kiristyvä pakkanen paukahtelee puissa. Ketun rääkäisy kaikuu metsässä. Korvissani se kuulostaa lohduttoman kulkurin yhteyshuudolta. Mieleni tekee vastata, mutta saan vain rykäisyn aikaiseksi.

Taivaalla tähdet ilmestyvät esiin, yksi toisensa jälkeen. Tunnistan tähtikuvioita, mutta en tunne tarvetta erittelyyn. Katson kokonaisuutta: kuinka taivaanverho kaartuu ylleni ja kuinka tummaan kankaaseen puhkoutuu yhä enemmän reikiä, joista valo loistaa läpi. Tähtien valot lepattavat kuin liekit kynttilöissä.

Karvaräyhkän alla ajatukseni tuikahtavat ja sammuvat. Hetkessä olen Betelgeuzea kiertävällä planeetalla juuri ennen tähden räjähdystä supernovaksi. Sitten kesäisellä mäntykankaalla kehrääjiä kuuntelemassa. Ajatus on vapaa ja kiitää galaktisen valon vauhdilla. Vähitellen ajatukseni hiipuvat ja muuttuvat hitaammiksi ja maaplaneetan vetovoiman raskaus kahlitsee ne pääkoppaani.

Tässä suloisessa jähmeydessä ja hiljaisuudessa vedän taivaan peiton päälleni ja suljen hetkeksi silmäni. Näkyy pelkkää mustaa. Ja kun taas avaan silmäni, näen tähtien kirkkauden kuin avaruuden aamunkajastuksen.

Pimeydessä sitä voi nähdä valon. Niin kuin nyt tämänkin tähtitaivaan taikka kiiltomadon kesäyönä. Hiljaisuudessa sitä voi kuulla äänen, kuten nyt kaukaisen helmipöllön puputuksen. Samassa tunnen kiitollisuutta. Kiitollisuutta tähtien ja valon olemassaolosta ja kaikesta elävästä jonka pakkasyö kätkee sisäänsä. Ja jonka minä saan kätkeä sisääni. Tunnen kiitollisuutta siitä, että voin ja osaan elää tällaisia hetkiä. Ja olen kiitollinen siitä, että tässä paikassa ei ole sisävessaa.

Tulee vilu ja nostan ruhoni huopikkaiden varaan. Tarkistan että vessapaperi on edelleen rukkasen puristuksessa ja jatkan keskeytynyttä puuceereissuani.