Hellepäiviä

Olen poikani kanssa äkkilähtömatkalla Etelä-Turkissa. Saavuttuamme hotellille viemme matkalaukut huoneeseen ja lähdemme altaalle. Juuri kun olemme hyppäämäisillämme veteen, tummat pilvet repeävät ja alkaa sataa kaatamalla. Ukkonen jyrähtää. Harvinaista herkkua tähän aikaan täällä. Kaikki altaalla olijat juoksevat kiireesti suojaan. Me pojan kanssa otamme ilon irti ja hyppäämme veteen. Ihana uida ja kellua kun lämmin sade rummuttaa ihoa ja veden pintaa. Uiskentelemme pitkään, kunnes lähellä räjähtelevät salamat saavat meidät hakeutumaan sisälle. Huoneemme parvekkeelta ihailemme vielä ukkosta ja seuraamme huvittuneina, kuinka tarjoilijat ottavat aurinkovarjot esiin ja pelastavat niiden suojassa allasbaarin terassin alle jääneitä turisteja.

On viime viikon lauantai, hellepäivä. Olen vaimoni kanssa paennut kuumuutta järven vilpoisuuteen. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Silti kastautuminen tuntuu hieman ikävältä. Järveltä puhaltelee reipas tuuli. Ympäriltä kuuluu iloisia kiljahduksia lasten leikkiessä vesileikkejään. Pikkupojat ovat pyydystämässä kaloja haavilla. Haaviin tarttuu kuitenkin lähes vaaksan mittainen rapu. Pojat ovat haljeta ilosta moisen saaliin saatuaan. He esittelevät ylpeinä syvyyksien hirviötä vanhemmilleen ja muille ihmettä katsomaan tulleille. Aikuiset vaativat poikia palauttamaan ravun takaisin järveen. Nainen pähkäilee, uskaltaako mennä uimaan, kun rapu voi tarttua varpaaseen. Minä kellun vedessä ja nostan varpaani ilmaan. Ei rapua niissä. Ensimmäistä kertaa tunnustelen, miltä kehossa tuntuu, kun vesi kannattelee sitä. Tulee hassu tunne ja samalla iloinen olo: kuinka ihmeellistä, että vesi kannattelee kehoani eikä minun tarvitse tehdä mitään. Keho tuntuu kevyeltä, kuin lepäisin painottomassa tilassa. Vedenrajasta katselen tuulen synnyttämiä ryppyjä veden pinnalla. Kuinka ne ovatkaan kauniita, mukavan pyöreäreunaisia, ei lainkaan teräviä aaltoja. Vetäydyn rannalle katsomaan korkeaa taivasta ja pyöreitä pilviä.

On viime viikon sunnuntai, viimeinen hellepäivä tällä erää. Suvivirsi kajahtaa. Punaista Fresitaa kumotaan kertakäyttölaseista kurkun kostukkeeksi. Kesää juhlitaan. Lintutornin muut vieraat lahjotaan suosiollisiksi suklaalla, jota on jäähdytettynä tarjolla kovasta helteestä huolimatta. Ruovikkoisella merenlahdella lentelee ruskosuohaukka, kuuluu rastaskerttusen raksutusta ja paljaalla iholla tuntuu leppoisan tuulen hyväily. Telkällä on yhdeksänpäinen pesue ja töyhtöhyypän jälkikasvulla on isot jalat. Nuolihaukka lentää kuin suuri tervapääsky. Iso huvivene työntyy kaislikon takaa Porvoon satamaan ja vesiskootterit aiheuttavat tornissa mutinaa. Moottorinpörinät häviävät väreilevään maisemaan ja hellepäivä ottaa kaikki tornissa olijat lempeään syleilyyn. Kuuluu iloista porinaa, kiikarit nousevat silmille, katse terästyy hetkeksi, lajinmääritys syntyy aistien ja aivojen yhteistyönä ja kiikarit laskeutuvat. Meneillään on linturuokintayhdistys Keinumäen Siemenpoikien Porvoon perinteinen lintutapaaminen. Tällä kertaa linnut (ja hyttyset) jäävät ruokkimatta ja ravitsemme ruokkijoita.