Minä muistan kevään kalliolla
jolloin piekanat levittivät siipensä
ja taivas kaartui elämäni yli.
Minä seison tuolla kalliolla – yhä
jalassa mudasta raskaat saappaat.
Kuvittelen ettei minuun satu
kun alhaalla puhkeavat keltaiset kukat.
Runotorstain haaste: odotus
Kulleroita? Kiintoisa kontrasti keltaiset kukat ja kipu.
VastaaPoistaAivan upea!
VastaaPoistaKoskettava.
VastaaPoistaHienoa, pidän tälläisistä kertovista tarinoista! Tykkään!
VastaaPoistaKiitokset kommenteista. Johanna: kulleron kukinta-aika saattaisi juuri ja juuri osua yksiin piekanojen muuton kanssa.
VastaaPoistaPainavilla kurasaappailla ei nousta taivaan sineen. Vahva runo, tykkään.
VastaaPoistaLopun keltaiset kukat yllättivät, pidän tästä paljon.
VastaaPoistaKalliolle sentään on kiivetty ;o) Kiitokset kommenteistanne!
VastaaPoista