Pyörin tuulena takapihoilla
hyväilen omenoiden kuoripintaa.
Kierrän helposti koko maan
en silti yllä hedelmälihaan.
Ollapa vihreä mato, ollapa verta ja lihaa
kaivautua maistuvan mallon läpi
löytää siementen tyyni lupaus
asettua aloilleen koko kesäksi.
Pyörin tuulena pimenevillä pihoillasi
vyörytän yllesi myrskyn ja pilvien rintamat.
Luoja, kuinka minua riivaa jatkuva jano.
Paiskaan reikäiset omenat maahan mätänemään.
Ja kun kylmyys lohkoo kivet säleiksi
kuulet kuinka nurkissa ujellan.
Runotorstain haaste: kesäkummitus
Siksiköhän lauletaan, että tuulella ei ole ystävää...kiva runo (samoin blogisi muutenkin)
VastaaPoistaKiitos Runopasanen. Toisaalta lauletaan myös: Tuulelta vaan mä vastauksen saan (blowing in the wind).
VastaaPoistaMainio!
VastaaPoistaVahva kuva ulkopuolisuuden tunteesta.
VastaaPoistaHieno!
VastaaPoistaKiitokset kehuistanne, Marjaisa, Demetrius ja Birgitta!
VastaaPoista