Epäruno kahdesta voimasta

I

Sinä saat minut haluamaan

milloin mitäkin, sitäkin

mitä työkaverini suosittelee.

Sinä saat minut ostamaan

monimutkaisia vempaimia.

Mielipuoli tarvitsee älypuhelimen

jotta voi olla yhteydessä sinuun

maallisen materian mestariin

informaation ja tiedon liikuttajaan

suurella kauhalla hämmentäjään

ajasta ja paikasta riippumatta, aina.

Sinä halkaiset pääni ajatuksilla,

kuristat minut emootioilla

ja riudutat kehollisilla haluilla.

Minun mieleni on sinuun kovin kiintynyt

vaikka varastat kaikki voimani

ja minusta tulee reagoiva robotti

joka seuraa sinun ohjelmointiasi.

II 

Mutta olen löytänyt ohjelmasta vian

se ei toimi enkä luota siihen enää.

III 

Kun huolien tsunami lyö yli äyräidensä,

kun minuun ei mahdu enää ajatustakaan,

kun minun kaikki aikani on viety,

kun olen saanut enemmän kuin kyllikseni,

voi tervehtyminen alkaa, hitaasti, hitaasti…

olenhan sairastanut tätä koko ikäni.

Kun mieli pysähtyy ja ajatukset suistuvat radoiltaan

tulee tilaa, tumma tyhjyys, joka ravitsee

ja täytyn rauhalla, hiljaisuudella ja ilolla.

Kuulen kuiskauksia, minussa herää unelmia

jotka siinä hetkessä ovat mahdollisia toteuttaa.

Kaikki on hyvin, tässä lumotussa tilassa.

Ja kun annan elämän täyttää minut

korvannipukoita ja sormenpäitä myöten

voin ottaa tämän lahjan vastaan

ja valjastaa energian omaksi voimakseni.

IV

Ja sitten kone käynnistyy, ajatukset alkavat jauhaa

ja hetkessä olen tempautunut muiden heiteltäväksi.

Mutta se joka on maistanut hiljaisuuden lähteestä

ei enää voi sammuttaa janoaan sokerilitkuilla ja pullovesillä.

Hän palaa yhä uudelleen kirkkaan veden ääreen

ja lähteestä häntä katsovat hänen todelliset kasvonsa.

Runotorstain haaste: voima